Menneet näyttelyt

Ihmisen tila - Tero Annanolli, Jari Järnström, Elina Sarlin, Anniina Vainionpää, 11.8.-29.8.2010

 

Neljän kuvataiteilijan näkemys ihmisestä. Näyttelyyn liittyy myös Leikkaus ihmiseen  -tapahtumaviikonloppu.

Näyttelyn kuvagalleriaan tästä linkistä. 

 

Tero Annanolli lähestyy ihmistä suhteessa maisemaan ja tilaan. Hänelle tyypillisiä kuva-aiheita ovat kasvit, kukat, maisema, veneet ja ihmishahmot. Maalaustapa on materiaalilähtöinen. Keskeisiä asioita ovat kierrätysmateriaalit ja pintastruktuuri, maalaustekniikkana munatempera, öljyväriä ja akryylitekniikka sekä hiili piirtimenä ja lehtimetallit sekä pintoina että värisävynä. 

Jari Järnströmin lähtökohtana on aikausi- ja sanomalehtien sekä internetin mediakuvasto. Maalaukset etääntyvät alkuperästään ja kyseenalaistavat niitä. Ovatko ihmiset jo sankarin hohdetta saaneita kulttihenkilöitä vai julkisuudesta sivussa olevia tavallisia jokamiehiä ja -naisia? Järnström maalaa kerroksittain akryyli- ja öljyväriä.

Elina Sarlin käsittelee maalauksissaan kokonaisvaltaista, ihmisen aistitasolla tapahtuvaa olemassaolon kokemusta. Katsominen on lähtökohta ja se voi olla paitsi reaalimaailman näkemistä, myös todellisuuden etsimistä; jatkuvaa kaipausta objektiiviseen näkemiseen subjektin rajojen sisältä. Hetkellisiä oivalluksia, jolloin kiinteän ja ei-kiinteän aineen raja hämärtyy ja on helpompi ymmärtää yhteyden mahdollisuutensa maailmaan.

 

Anniina Vainionpää pohtii ympäröivän maailman ihmiselle asettamia paineita ja odotuksia. Miten käy kun ristiriita ulkoisten roolien ja sisäisen todellisuuden välillä kasvaa niin suureksi, että ihminen muuttuu vieraaksi itselleen. Kiinnostaako ketään kuka minä olen naamioni takana? Vainionpää on taidegraafikko, joka käyttää pääasiassa kohopainomenetelmiä ja monotypiaa.

 

 

Leikkaus ihmiseen viikonloppu 27.–29.8.2010

Työpaja ja taiteilijaraati Taiteiden yönä, perjantaina 27.8. klo 17–22

● klo 17–19 ja 20.30–22 näyttelyn taiteilijoiden yleisölle vetämä piirustus- ja grafiikkatyöpaja.

Työpajaan voivat osallistua kaikki halukkaat, myös lapset aikuisten seurassa.  Näyttelyvieras voi osallistua elävän mallin piirtämiseen tai puupiirroksen tekemiseen taiteilijan ohjauksessa. Työpajassa työryhmän jäsenet työskentelevät ja ohjaavat näyttelyvieraita, kukin vuorollaan. Illan lopuksi vedostetaan kollektiivinen puupiirros. Yhteinen puupiirros ja mallipiirustuksia ripustetaan gallerian käytävätilaan.

● klo 19–20.30 Bambu Hellstedtin luotsaama Taiteilijaraati Kaikki mitä olet aina halunnut tietää taiteesta, mutta et ole koskaan uskaltanut kysyä 4. Mukana raadissa mm. näyttelyn taiteilijoita sekä Jari Jula ja Hanne Juga.  

Galleriakierros alkaen klo 12 lauantaina 28.8.

● Galleristit ry:n galleriakierros, oppaana Pekka Rytkönen. Lähtö Galleria Duetosta klo 12. Galleria Katariinassa on näyttelyn taiteilijoita paikalla kertomassa näyttelystään. Muut kierroksen galleriat ovat Valokuvagalleria Hippolyte ja Galleria Uusitalo. Kierros on maksuton.

Anatomian luento klo 14 sunnuntaina 29.8.

● Luennon pitää professori, kirurgian tohtori Seppo Seitsalo aiheenaan Käden taidot – kirurgian ja taiteen yhtymäkohtia. Vapaa pääsy.

 

 

 

 Hanna Oinonen - Documents, 21.7.-8.8.2010

 Näyttelyn kuvagalleriaan tästä

 

”Olen jäänyt kiinni näihin paikkoihin, maailmastani kadonneisiin; taloihin ja tiloihin joihin en enää palaa .Muistan tarkalleen miltä kuulosti avainnipun kolahdus puhelinpöydälle, mutten tiedä kuka tällä hetkellä hengittää Margiani-kadun numerossa 8. Minua koskettaa ja järkyttää purettujen rakennusten rakkaudella tehdyt rakennuspiirustukset, hävinneet alueet joista ei jäänyt montakaan valokuvaa arkistoihin, sekä vanhoista luokkakuvista katsovat kasvot.

Siri Hustvedtin sanat teoksessa Kaikki mitä rakastin osuvat: ’Pystyn vieläkin kulkemaan huoneeni poikki ja kiipeämään ikkunalaudalle. Kiipeän siksi, että muistikuvissani olen yhtä pitkä kuin silloin. Alhaalla näen öisen pihan, erotan katukiveyksen ja pensaiden mustuuden. Kun lähden kävelylleni, asunto on aina tyhjä. Kävelen sen poikki kuin aave, ja olen alkanut miettiä, mitä meidän aivoissamme itse asiassa tapahtuu, kun palaamme puoliksi unohtamiimme paikkoihin.’ ”

• Hanna Oinonen (s. 1971 Torniossa, asuu ja työskentelee Tampereella) on opiskellut mm. Kankaanpään taidekoulussa, Lahden taideinstituutissa ja Varsovan kuvataideakatemiassa. Hän on osallistunut yhteisnäyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 2000 lähtien. Oinonen on Suomen taidegraafikkojen sekä Tampereen ja Helsingin Taiteilijaseurojen jäsen. 

Dokumentit on toteutettu ristipistoilla, polttopainolla, macramélla, valolla ja varjolla. Houses-sarja perustuu ilmakuviin tekijän asumista paikoista ja Rooms huoneisiin joissa hän on viettänyt aikaa.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 8.8. klo 14–16. Hanna Oinonen kertoo näyttelystään.

 

Maija Lempiäinen Nyrén, teoksia/verk/Works, 30.6.-18.7.2010

 

Akvarelli, puupiirros, carborundum, öljy akryylille | akvarell, träsnitt, carborundum, olja på akrylglas | Watercolor, Woodcut, Carborundum, Oil on Acrylic

Tervetuloa taiteilijatapaamiseen avajaisten yhteydessä tiistaina 29.6. klo 14–19. 

Vanhan, antikvariaatista löydetyn leväkasvion inspiroimana Maija Lempiäinen Nyrén on luonut oman vedenalaisten kasvien kokoelmansa. Hän käyttää uniikeissa teoksissaan eri tekniikoita halutun lopputuloksen saavuttaakseen. Herkkyys, värien harmonia ja muodon tutkiminen latautuneeksi osaksi pintaa tai syvyysvaikutelmaa ovat tunnusomaisia Lempiäinen Nyrénin teoksille.

Maalauksissa liikutaan hienovaraisissa sielunmaisemissa ja tunnistettavissa kasvimaisemissa. Kuvissa kohtaavat silmä ja sielu; ne ovat latautuneet tunnelmista, sävyistä ja äänenpainoista, joista niiden kertomukset muodostuvat. Maalaaminen on Lempiäinen Nyrénille kieli, joka ei tarvitse sanoja, ei äidinkieltä suomea eikä vuosikymmenien kotimaan kieltä, ruotsia.

”Omat juureni vaikuttavat merkittävästi taiteilijalaatuuni. Kodin kielet, varsinais-suomalainen suomi ja karjalan kieli opettivat kontrasteja ja sävyjä. Varjoa ja valoa, väriä ja vastaväriä, muotoa ja välimuotoa. Työskentelyssä prosessi on tärkeintä, maalauksen kanssa yhdeksi tuleminen, ilo uusista löydöistä, rehellisyys, värien merkitys ja muodon yksinkertaisuus. Maalin tuoksu ja siveltimen ja väripigmentin aistillisuus.”

• Näyttelyn yhteydessä ilmestyy kirja Maija Lempiäinen Nyrénin tuotannosta. Osia tiedotteesta on poimittu Rachelle Puryearin tekstistä.

• Maija Lempiäinen Nyrén (s. 1957 Uusikaupunki) elää ja työskentelee Tukholmassa. Hän on opiskellut Konstfackissa ja Kungliga Konsthögskolanissa ja pitänyt näyttelyitä mm. Tukholmassa ja Helsingissä, jossa oli viimeksi esillä vuonna 1998 Galleria Leena Kuumolassa. Lempiäinen Nyrénin teoksia on useissa ruotsalaisissa kokoelmissa ja hänen seinämaalauksiaan julkisissa tiloissa.

 

 Sabrina Harri & Yannick Franck, HALO - installaatio, valokuvia/foton, Installation/Photos, Installation, 9.-27.6.2010

Sabrina Harri, sarjasta Skims, 2009

 

Halo = aura, optinen ilmiö, illuusio, säteily.

Halo on myös kuvataiteilija Sabrina Harrin ja ääni- ja kuvataiteilija Yannick Franckin yhteisprojekti, kehys ja alue työskentelylle. He luovat näyttelyyn jännitteen asettamalla vastakkain visionsa ja työstämällä yhteisen installaation. Työskentelytapana heillä on molemmilla intuitio, teosmuodon kumpuaminen sisältä ja inspiraatio, joka voi saada alkunsa sanomalehtien uutisista, matkoilla huomatuista pienistä kulttuurieroista tai jokapäiväisistä asioista.

Yannick Franck, sarjasta Pristhina, 2010

Yannick Franck tuo näyttelyyn Pristhina-valokuvasarjan. Sarja on syntynyt Kosovossa. ”Kuvasin muovitettuja valokuvia, jotka ovat riippuneet vuosikausia Pristhinan parlamenttitalon porteissa. Ne ovat kuvia kaipauksesta ja monille viranomaisille olemassa olemattomista ihmisistä, jotka katosivat sodassa ja joiden ruumiita ei ole koskaan löydetty. Kuvista on jäljellä musteläiskiä, katoavia kasvoja, heijastuksia ympäröivästä kaupungista.”

Sabrina Harrin Skims-piirrustussarjassa kakkupaperille tulee esille mm. kotiväkivalta. ”Pidän vastakkainasettelusta hauraiden, häviävien materiaalien ja sisällön painavuuden välillä. Lähestymistapani vertautuu still life ja vanitas traditioihin. Monesti poimin aihelmia elokuvista, tv:stä ja lehdistä. Töissäni maailma on jo valmis. En katso ikkunasta ulos maailmaan vaan katson maailmaa esittäviä representaatioita, kuvituksia.”

Yhteisessä ääni- ja veistosinstallaatiossa Franck ja Harri kokoavat teostensa teemoja: unohduksen kulttuuri, kollektiivinen amnesia, puhtauden pakkomielle, steriili yhteiskunta, muodottomuus. Pinnan alle kätkeytyy runollisia heijastuksia.

• Sabrina Harri (s. 1979 Espoo) on opiskellut taiteita Sveitsissä ja Yannick Franckin (s. 1981 Liège) Belgiassa. Molemmat asuvat ja työskentelevät Gentissä, Belgiassa. Harri on pitänyt näyttelyitä Suomessa ja mm. Ranskassa, Belgiassa ja Saksassa. Franckin viimeisimpiin esiintymisiin kuuluu Venetsian biennaali 2009 Luxenburgin osastolla. Molempien teoksia nähdään Moskovan taidemuseossa nuorten taiteilijoiden biennaalissa 2010.

• Näyttelyä ovat tukeneet Uudenmaan taidetoimikunta ja The Flemish authorieties

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 13.6. klo 14–16. Sabrina Harri ja Yannick Franck kertovat näyttelystään.

 

 

INKA-MAARIA JURVANEN, MÄÄRE - LYIJYKYNÄPIIRROKSIA VANERILLE/BLYERTSPENNA PÅ FANÉR/PENCIL ON PLYWOOD, 19.5.-6.6.2010

NÄYTTELYN KUVAGALLERIAAN TÄSTÄ

 

• Tervetuloa Piipahdus-galleriailtaan keskiviikkona 19.5. klo 17–20, taiteilija paikalla. Lisätietoja Piipahduksesta ja mukana olevat galleriat: www.piipahdus.tk

Mikä on vakuuttumisen mekanismi? Inka-Maaria Jurvanen pohtii tiedostamisen ja näkemysten muotoutumista. Hän rakentaa kysymyksiä, elokuvamaisia arvoituksia, paloista koottua salaperäisyyttä ja katseen uteliaisuutta.

Tunnistettavuus ei ole minkään pysyvä olomuoto. Silti havainnointiin kuuluu olennaisesti määrittely, jota ei voi paeta tai katsoa ulkopuolelta. Kokonaisuuden hahmottuminen näyttäytyy mahdottomana, tarkentuminen voi tapahtua vain yhteen objektiin kerrallaan.

Jurvasen töissä kuva-aiheilla on kahtalainen rooli: ne ovat statisteja, jotka tuovat esille abstraktin tason ja ne ovat tila, jossa tarinalla on mahdollisuus syntyä.

Luonnosvaiheessa teokset ovat sanoja. Tekstit pyörivät paloina kuviksi, uusiksi käsitteiden kokonaisuuksiksi. Kuvien tekemisen tekniikka on Jurvaselle luonteva. Kovien ja pehmeiden lyijykynien vuorottelusta elävälle vaneripinnalle syntyy mahdollisimman tarkka jälki ja samalla absurdi maailma.

• Kuvataiteilija Inka-Maaria Jurvanen (s. 1980) valmistui vuonna 2008 Taidekoulu Maasta. Hän on osallistunut ryhmänäyttelyihin ja Valon voimat -tapahtumaan vuodesta 2006 ja toteuttanut seinämaalauksia mm. Ravintola Liberteen. Määre on hänen toinen yksityisnäyttelynsä.

• Näyttelyä on tukenut Uudenmaan taidetoimikunta.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 6.6. klo 14–16. Inka-Maaria Jurvanen kertoo näyttelystään.

 

REIMA NEVALAINEN, MAALAUKSIA/MÅNINGAR/PAINTINGS, 28.4.-16.5.2010

 Näyttelyn kuvagalleriaan tästä.

 

Taidemaalari Reima Nevalaisen debyyttinäyttely Helsingissä lähestyy ihmistä, hiljentyen maalauksen ääreen. Ihminen maalauksessa on tuntematonta materiaa, jonka Nevalainen pyrkii ottamaan haltuun. Maalauksen maailman lait ja laittomuudet tukevat tai vastustavat siinä elävää ihmistä. ”Se on jotain mikä pitää taltuttaa, kuluttaa, poistaa ja lisätä yhä uudelleen.”

Kuvat syntyvät sekatekniikalla, johon sisältyy mm. akryyli-, lateksi-, spray ja öljymaali, kollaasi ja hiekka. Välillä maalauspohjalla yhdistyvät erikseen syntyneet kuvat. Maalauksen pinta on jälkiä jotka ovat syntyneet lisäyksistä ja poistoista. Kun lisätty materiaali kiinnittyy maalaukseen, se tekee maalauspinnasta kolmiulotteisen. Kerrokset ovat maalauksen aika-akseli, konkreettinen historia, vaikka jälki olisi vain musta viiva valkoista vasten. Maalauksen historia on ainoa olennainen kertomus, sillä sisällöllisesti Nevalainen haluaa poistaa kerronnallisuuden ja emotionaalisuuden kuvista. Se miten maalaus asettuu, on verrattavissa äänten harmoniaan, niin että jäljelle jää äänetön ja tyhjä aihe, mahdollisuus johonkin.

Nevalainen käyttää töissään sekä figuratiivisia että abstrakteja aiheita ja muotoja, mutta työ liittyy aina ihmiseen. ”Minulle on ihmeellistä ja riittävää, jos voin muodostaa kuvapinnalle ihmisen. Kun käytän figuuria maalauksen aiheena, kulutan sitä, maalaan ja poistan sen yhä uudelleen ja uudelleen. Tuntuu siltä, että niin pitää tehdä, kuin tyhjentääkseni ihmiskuvani merkityksistään, palauttaakseni ihmisen ihmiseksi, alas korkeista ideoiden, käsitteiden ja mielikuvien maailmoista. Takaisin taipuisaksi, kömpelöksi ja hauraaksi nimettömäksi joka kuluu hetki hetkeltä enemmän pois.

Joskus figuurin työstäminen kestää niin kauan, että kuvasta tulee tekijälleen elävä; muodon hakeminen kankaalla herättää kohteen eloon. Maalauksen syntyprosessi onkin jonkinlainen kompromissi tekijän ja maalauksen tahdon kanssa. Syntyneessä kuvassa on läsnä sanaton realismi: ei kertomuksia, ei tunteita, ei merkityksiä, vain huminaa puiden latvoissa, värejä silmäkulman pilkkeessä. Jotain joka ei ole koskaan piilossa.

• Taidemaalari Reima Nevalainen (s. 1984) on valmistunut kuvataiteilijaksi SAMK/Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2008. Hän on Taidemaalariliiton jäsen.

• Näyttelyä on tukenut Satakunnan taidetoimikunta.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 16.5. klo 14–16. Reima Nevalainen kertoo näyttelystään.

 

Sirkku Ala-Harja, Arjuna - Barong, valokuvia/foton/Photos, 7.4.-25.4.2010

Näyttelyn kuvagalleriaan tästä.

 • Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 25.4. klo 14–16. Sirkku Ala-Harja kertoo näyttelystään.

Myyttinen omakuva, ajan kerrostumat, liike, valo, hetki ja ikuisuus.

Kuvataiteilija Sirkku Ala-Harjan elokuvallinen valokuvasarja kulkee todellisuuden ja illuusion, unen ja realismin rajapinnoilla. Teokset ovat tallenteita performansseista, yksin tehdyistä esityksistä kahden maailman välisellä nuoralla tanssiessa. Maalauksellinen, unenomainen tunnelma, hillitty väriskaala ja kuvien esteettisyys pysäyttävät kokemaan sanattomia, voimakkaita, fyysisiä ja selkeitä tunnelmia.

”Minua kiinnostaa salaperäisyys. Primitiiviset voimat ja perustunteet voivat olla näkymättömiä meissä, mutta kuitenkin juuri nämä voimat ohjaavat valintojamme ihmisinä. Kaiken paljastavassa ja tehokkaasti hallitussa maailmassamme on kovin vähän tilaa mysteereille. Silti kontrolloidun pinnan alla virtaavat syvät vedet.”

Valokuvissaan Ala-Harja kuvaa sitä mikä ei ole näkyvää; maisema on kangas ja tekijä sivellin, sisäinen olotila on teoksen sisältö. Valokuvasarjan löyhänä viitekehyksenä ovat balilaiset naamiot Arjuna ja Barong.
Arjuna on hyvä, kaunis, sankari, valo, positiivinen voima. Barong on kuolema, kontrolloimaton, primitiivinen voima, joka synnyttää elämää kuoleman kautta, negatiivinen voima.

”En piiloudu naamioiden taakse, vaan käytän niitä porttina toiseen todellisuuteen. Niiden kautta projisoin näkymättömän osan itsestäni ulos, tarkkailtavaksi ja kuunneltavaksi.” Myyttinen omakuva -sarjaa Ala-Harja on kuvannut yli kymmenen vuoden ajan. Esillä olevat kuvat ovat vuosilta 2009–10. Ne on kuvattu Balilla ja Harakan saaressa Helsingissä.

• Kuvataiteilija Sirkku Ala-Harja (s. 1964) on opiskellut Kuvataideakatemiassa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän on mm. Suomen valokuvataiteilijoiden liiton, Muu ry:n ja Helsingin Taiteilijaseuran jäsen. Ala-Harja kuuluu Harakan taiteilijoihin.

 

Salla Myllylä, hiilipiirroksia ja -animaatioita/kolteckningar och -animationer/Charcoal Drawings and Animations, 17.3.-4.4.2010

 Näyttelyn kuvagelleriaan tästä

Näyttelyn lähtökohdat ovat yksinkertaiset: hiili ja paperi, havainto ja lähiympäristö.

Itähelsinkiläiseltä kotiparvekkeelta avautuvaa maisemaa hallitsee vesitorni. Se on maamerkki, aurinkokello, lähimaiseman spektaakkeli. Rekonstruktio kodin lähiympäristöstä syntyy hiilipiirroksista ja hiilipiirrosanimaatioista. Piirtäminen tekniikkana on välitöntä ja intiimiä, arkistakin. William Kentridgen esimerkin innoittamalla ”kivikautisella” tekniikalla toteutetut päivänkulkuanimaatiot laajentavat hiilipiirtämistä liikkuvan kuvan suuntaan.

Lähimaiseman eläminen päivästä toiseen, olipa syynä tilaisuus tai pakko, avaa maailmankaikkeuden kotiovelta. Havainnossa on usein mukana myös sisätila: ikkunalaudan huonekasvit ja pihan isot poppelit ovat osa samaa maisemaa. Sisä- ja ulkokuvista muodostuu monikerroksisia kokemuksia.

”Professori Kirsi Saarikangas on nostanut esille ihmettelyn lähiöiden oudosta näkymättömyydestä kaupunkikuvauksissa: lähiössä kasvaneen kokemus kaupungista ei ole niinkään katuja, kahviloita ja tavarataloja vaan polkuja ja metsiköitä, parvekkeiden ja pihojen yksityisempiä tiloja. Vaikka Monet maalasi jo heinäsuovat kaikissa valaistuksissa, olisiko Roihuvuoren vesitornilla vielä sanottavaa”, Myllylä pohtii.

• Salla Myllylä on valmistunut Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2009. Galleria Katariinan näyttely on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä valmistumisen jälkeen. Myllylä on Helsingin Taiteilijaseuran jäsen ja Taidemaalariliiton kokelasjäsen.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 28.3. klo 14–16. Salla Myllylä kertoo näyttelystään.
Huom: Galleria on suljettu Pitkäperjantaina 2.4., avoinna normaalisti la–su 3.–4.4.

Näyttelyä on tukenut Uudenmaan taidetoimikunta.

 

Laura Pohjonen - Pienenä, grafiikkaa ja installaatio/grafik och installation/Graphics and Installation, 24.2.-14.3.2010

 

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 14.3. klo 14–16. Laura Pohjonen kertoo näyttelystään.

Näyttelyn kuvagalleriaan tästä

Lapsuus ja vanhemmuus tulevat taidegraafikko Laura Pohjosen teoksissa esille hienovaraisina ja voimakkaina tunnelmina. Lapsuuden herkkyys, haavoittuvuus ja kaiken ihmettelemisen kyky. Vanhemmuuden herättämät ristiriitaiset tunteet rakkaudesta ja suojelunhalusta vihaan, avuttomuuteen ja turhautumiseen.
”Haluan kuvata ennen kaikkea lapsen herkkyyttä, haavoittuvaisuutta ja ihmettelemisen kykyä. Pienuus, herkkyys ja pysähtyminen ovat asioita, jotka liian helposti jäävät aikuisten maailmassa kiireen ja tehokkuuden jalkoihin.”

Olemme kaikki olleet joskus pieniä lapsia. Mutta mitä sitten tapahtui? Miksi yhdestä tuli Mahatma ja toisesta Adolf? Näihin pohdintoihin liittyy Pohjosen teossarja Suurmiehiä. Installaatio Riippuvaiset puolestaan pohtii kysymystä voiko olla pelottavampaa asiaa kuin rajoittamaton valta toiseen ihmiseen ja riippuvuus toisesta, kuten lapsen ja vanhemman suhteessa?

Teoksissaan Pohjonen yhdistelee metalligrafiikan eri tekniikoita, ImagOnia ja puupiirrosta. Riippuvaiset- installaatio on koottu sekatekniikalla toteutetuista sätkynukeista.

• Laura Pohjonen (s. 1972) on opiskellut Kuvataideakatemiassa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän on pitänyt säännöllisesti yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin vuodesta 1997 alkaen. Pohjonen on Suomen Taidegraafikoiden ja Helsingin Taiteilijaseuran jäsen. Laura Pohjosen teos Enkeli taivaan on vuonna 2004 käyttöön otetussa, arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelemassa Klaukkalan kirkossa, Nurmijärvellä.

Kiitokset Kordelinin rahastolle, Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahastolle ja Valtion kuvataidetoimikunnalle.

 

 

 Näyttelyn kuvagalleriaan tästä

 

       Antti Arkoma: Piirtäjän valinta, 2009, akryyli ja hiili kankaalle, 93 x 166 cm

Taidemaalari, kuvanveistäjä Antti Arkoman Tosi tarinoita -maalauksiin on valikoitunut näkymiä eletystä elämästä. Niihin sekoittuvat historian tarinat, paikat ja mytologiat. Edellisissä maalauksissa tilallisuus oli pääosassa, nyt mukana ovat myös ihminen ja liike. Tilallisuus ja mittakaava määrittävät teosten synnyttämää tunnelmaa.

Ihmisiä ja eleitä Arkoma on poiminut liikuntakeskuksista, ostoskeskuksista, metroasemilta, kirjastoista, viereltä. Lopullisissa teoksissa arki astuu syrjään ja aihe romantisoituu. ”Maalaan tietyllä tavalla ’vanhanaikaisia’ maalauksia, käytän romanttisella tavalla historiaa teoksissani.”

      Antti Arkoma: yksityiskohta, Ikaros 1981, 2009, akryyli kankaalle, teos 40 x 210 cm

Kahdessa Arkoman maalauksessa esiintyy mytologinen hahmo Ikaros. Ikaroksen tarina on aina ajankohtainen, länsimaisen nuoren (miehen) tragedia. Arkoman nykytulkinnassa Ikaroksen meressä on pelastuslautta. Uhma ja ristiriita -teos on puolestaan kuva nuoren tytön murrosvaiheesta ja kasvun vaikeudesta.

Toteutustapa on lähes mustavalkoinen piirustuksen ja maalauksen yhdistely. Mustavalkoista lähentyvässä värimaailmassa Arkomalle on tärkeää jokaisessa maalauksessa oleva sävy. Värin intensiivinen voima on juuri nyt liikaa, keveät sävyt puhuvat riittävän lujaa.

• Antti Arkoma (s. 1961) valmistui Kuvataideakatemiasta 1989 ja on sen jälkeen pitänyt säännöllisesti näyttelyitä. Hän on Taidemaalariliiton, Kuvanveistäjäliiton ja Helsingin Taiteilijaseuran jäsen.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 21.2. klo 14–16. Antti Arkoma kertoo näyttelystään.

 

Leena Kangas & Suvi Suikki, Kohtauksia - maalauksia ja teoksia/målningar och verk/Paintings and Works, 13.1.-31.1.2010

  

 

 Näyttelyn kuvagalleriaan tästä

Kohtauksia on taidemaalari Leena Kankaan ja kuvataiteilija Suvi Suikin teoksista rakentuva matkakertomus. Se kuvaa matkaa läpi pimeän talven, seisahtumista arjen keskellä, erilaisia ihmisiä ja olosuhteita. Kuvien alku ja määrä on arjen havainnoissa. Toisella havainnosta muodostuu huivi, toisella joki, sitoen, eteenpäin vieden, etsien. Myös yhteiset kohtaamiset ovat muokanneet näyttelyn sisältöä.

Kankaan pelkistetyt maalaukset tuovat esiin tilanteita ja tiloja, joita tutut esineet ja elementit muodostavat. ”Yleensä maalaamiseni lähtee liikkeelle jonkinlaisesta hiertämisestä, ristiriidasta. Se voi olla käsitteellistä tai visuaalista. Usein hyvin yksinkertaiset rinnastukset innostavat minua. Maalatessa yleiset ja yksityiset syyt sulautuvat yhteen kuten ajan eri kerrostumat, muistot ja nykyhetki.” Maalausten taustalla voi olla tarina muutoksesta, kuten Elohopea-altaassa, mutta kuva on vapaa katsottavaksi ilman taustatietoa.

Suikki tarkkailee ihmisiä ympärillään ja antaa kynän ja viivan johdattaa kuvan olomuotoon, virkatessaan kosketeltavaa viivaa muokaten. Erillisyys ja yhteenkuuluvuus, tasapaino ja epätasapaino hakevat ilmaisunsa Suikin teoksissa. ”Olen aina ollut tarkkailija, sivusta seuraaja ja siksi kuvaan teoksissani paljon ihmisiä, ihmissuhteita ja ihmisen suhdetta maailmaan. Kuvistani on helppo keksiä tarinoita, mutta tehdessäni en mieti niitä enkä koe kuvittavani elämäntarinoita. Teen kadonnutta teosta.”

• Leena Kangas (s. 1963) on valmistunut Kuvataideakatemiasta ja asuu ja työskentelee Oulussa. Hän työskentelee tällä hetkellä pääasiassa maalaamalla. Kangas on pitänyt aktiivisesti yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin. Hän on Taidemaalariliiton ja Oulun taiteilijaseuran jäsen. Kangas on toiminut vuodesta 2006 alkaen myös kuvataidekriitikkona.

 

• Suvi Suikki (s. 1965) on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta. 2009 hän osallistui suureen pohjoismaiseen tekstiilinäyttelyyn Boråsissa, Ruotsissa. Vuonna 2008 Suikki palkittiin Vantaan seurakuntayhtymän kuvataidekilpailussa. Suikki toimii Vihdin kuvataidekoulun rehtorina. ”Tärkeää on tehdä niin hyvin kuin mahdollista, ei se, annetaanko eteen määre tekstiilitaiteilija tai kuvataiteilija tai jotakin muuta.”

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 31.1. klo 14–16. Leena Kangas ja Suvi Suikki kertovat näyttelystään.

 6 X KUUSI - Helsingin Taiteilijaseuran jouluripustus, 16.12.2009-10.1.2010

 

Tervetuloa lopettajaisiin su 10.1. klo 12-16! Taiteilijoita paikalla, Teemu Mäki & oppilaat piirtävät livenä.

6 x KUUSI - Helsingin Taiteilijaseuran jouluripustus/Konstnärsgillet i Helsingfors julutställning/Helsinki Artists' Association Christmas exhibition: Kuvagalleriaan tästä

MARJA HAKALA, JONNA JOHANSSON, KARI LINDSTRÖM, TEEMU MÄKI JA OPPILAAT, MAARIA OIKARINEN, ANTTI-VILLE REINIKAINEN, METTA SAVOLAINEN JA MIA SEPPÄLÄ

Helsingin Taiteilijaseuran jouluripustus virittää kuusen kahdeksan taiteilijan kanavalle: wunderbaumiksi, Big Band -paintingiksi, valohetkeksi, oravan syömiksi kävyiksi, glitteriksi ja metsähartaudeksi. Teokset herättävät kauneuteen ja hartauteen, ne ottavat kantaa, ne käsittelevät kuusta kuvainnollisesti ja konkreettisesti, koristellen ja minimalistisesti, arvostaen ja symbolia kavahtaen. Mukana tunnelmassa kahdeksan taiteilijaa.

Lopettajaiset Loppiaisen jälkeen sunnuntaina 10.1.2010 klo 12–16. Teemu Mäki ja oppilaat piirtävät livenä, taiteilijoita kertomassa kuusi-teoksistaan.

Marja Hakala
"Kuusi on metsän ylväs valtias. Se on myös oravan koti ja ruokavarasto. Kattokruunu ja metsämandala on tehty oravan syömistä kuusenkävyistä. Ne ovat vähintään yhtä arvokkaita tai arvokkaampia kuin kristallit. Puuna kuusi kuuluu vuoden kiertoon: kesällä koivu, talvella kuusi. Se on osa ihmisen elämää ja kuolemaa, rauhoittava, peittävä ja komea puu. Joulukuusena se on ’ O Tannenbaum – ikivihreää voimaa."

                   

Marja Hakala                              Jonna Johansson

 

Jonna Johansson
”Tilateokseni Katoava kuusi ottaa kantaa ihmisen ja ympäristön suhteeseen ja luonnosta vieraantumiseen. Ihmisen vieraantuminen ympäristöstään on tuottanut huvittavia ilmiöitä erilaisten kaupallisten ’luonnontuotteiden’ , kuten muovikuusien ja Wunder-Baum hajustekuusten muodossa. Huolestuttavinta on metsien hävittäminen ja häviäminen. Akvaariossa kuuset ovat esillä luontoa muistuttavana esineenä tai kuin uhanalaisena lajina.”

Kari Lindström
”6 x kuusi. Sehän on jo pieni metsä. Ja minä pidän metsistä. Eniten tietysti vanhoista sekametsistä. Kuusi on tärkeä joulun puu. Se oli sitä lapsuudessa ja on vieläkin. Pala metsää keskellä talvea. Joulu on valon juhla. Etenkin se pakanallinen, ei kaupallinen. Valo on minulle tärkeä monin tavoin, ennen kaikkea taiteellisessa työssä. 6 x kuusi liittyy mielestäni myös ilmastonmuutokseen: metsille ei saa tehdä pahaa. Ei Suomessa, Brasiliassa, Indonesiassa tai missään maapallolla. Keuhkojen toiminta on taattava.”

  

Kari Lindström

 

 
Teemu Mäki ja oppilaat: Sampsa Indrén, Anna-Liisa Kankaanmäki, Katariina Katla, Maija Ojanen, Nelli Penna, Kukka Ranta + Marsu

Teemu Mäki ja oppilaat
”Syksyn ja talven tulo on hienoa aikaa. Lyhentyvä päivä ja riisuuntuvat lehtipuut muistuttavat ihmistä hänen kuolevaisuudestaan. Elämä on kouriintuntuvampaa herkkua kun sen reuna näkyy ja valon tuike voimakkaampaa kun sen taustana on pimeys. Ikävä taakka joulussa on lahjojen ostaminen. Minusta joulumyynti on lähinnä ympäristöongelma. Lahjojen antamisesta ja saamisesta pidän toki minäkin, mutta aito lahja tulee yllättäen. Maalaus 6 x kuusi näyttelyyn on syntynyt oppilaitteni kanssa Big Band -yhteistyönä.”

Maaria Oikarinen
”Työhuoneella soivat joululaulut ja maalauksiin kasvaa kuusia, joiden oksat kimmeltävät. Näyttelyn hakuohje innosti: glitteriä, hyvänen aika, ajattelin. Etsin tarkoitukseen sopivia kuvia ja kirjoitin, että tarkoitus on tehdä vielä kiinteämmin teemaan sopivat maalaukset. Osana maalauksia on glitteriä ja joulukoristeeksi tarkoitettuja helmi- ja kimallenauhoja. Kertosäkeet-maalaus on mainostanut näyttelyä nettisivuilla: esille tuon uudempia teoksia. Jännitetään mitä uusista maalauksista tulee.”
Avajaiskuvia: http://hekuma.blogspot.com/

 

  

Maaria Oikarinen

 

 

Antti-Ville Reinikainen 

 

Antti-Ville Reinikainen
”Työskentelen tilallisten teosten parissa, niin nytkin. Kuusi tuo ensimmäisenä mieleen M. A. Nummisen kappaleen Joulupukki puree ja lyö. Joulukuusi on ristiriitainen. Se on samalla kertaa tunnelmallinen ja harras ja toisaalta irvokas, luonnosta irrotettu lavaste. Se on klisee ja silti se synnyttää hartauden tunteen.”

Metta Savolainen
”6 x kuusi on minulta kuusi kuusiaiheista grafiikanvedosta, tekniikkana viivasyövytys ja väritela. Teokset on rakennettu yhdistämällä kuutta eri kuusilaattaa. Olen piirtänyt kuusia Nuuksion kansallispuistossa ja ystäväni pihametsässä Soukassa. Viimeistä kuusilaattaa piirtäessäni huomasin kuusen hahmon olevan sama kuin Piero della Francescan maalauksessa Madonna della Misericordia. Se on äitihahmo, joka ottaa viittansa suojaan kaikenlaiset kulkijat. Jos olisin puu, olisin kuusi. Kuusen juurella olen turvassa. Pienenä vuoden tärkein juhla oli joulu. Erityisesti muistan mummopuoleni kuusen, jota ihailin pitkään. Se oli vuoden hiljaisin hetki.”
  
Metta Savolainen                                                 Mia Seppälä   

Mia Seppällä
Valokuvien Kuusiasetelmat on tehty 6 x kuusi -näyttelyn innoittamina. Wunder-Baum on symboli kuuselle kaikissa muodoissaan. Se on kaunis, ruma, katoava, ihmisen elämässä läsnä oleva. Metsä, joulukuusi, polttopuu, elämän vihreä, suomalainen puu.

 Näyttely on osa kolmen näyttelyn kokonaisuutta suomalaisesta joulupuusta, kuusesta:

6 x kuusi – Helsingin Taiteilijaseuran jouluripustus, kahdeksan taiteilijan näkemys kuusesta
Galleria Katariina, Helsinki, 16.12.2009–10.1.2010
www.helsingintaiteilijaseura.fi (Galleria Katariina)

Joulupuu on rakennettu – Lasisia kuusenkoristeita Saksasta ja muualta
Suomen Lasimuseo, Riihimäki, 30.10.–31.12.2009
www.suomenlasimuseo.fi

Joulupuu on rakennettu – Suomalaisen joulukuusen tarina
Vapriikki, Tampere, 29.10.2009.–10.1.2010
www.tampere.fi/vapriikki

 

Annette Arlander, videoteoksia ja still-kuvia/videofilmer och still bilder/Videos and Still Pictures, 25.11.-13.12.2009

Annette Arlander tuo Galleria Katariinaan Rotan vuonna 2008 kuvattuja videoteoksia ja still-kuvia. Teokset ovat jatkoa hänen aiemmille vuosi-sarjoilleen. Vuodet on tavallisesti ensiesitetty Harakan saaren lennättimessä. Nyt vuosikerta 2008 nähdään Kalevankadulla.

 

Perusjännitteet Arlanderin näyttelyssä ovat tilallisia ja ajallisia. Tilallinen jännite on konkreettisesti läsnä gallerian kahdessa huoneessa ja teosten tiloissa. Ensimmäisen huoneen teokset on kuvattu Harakan saaressa, toisen huoneen teokset on kuvattu eri puolilla maailmaa, kuten Kap Verdella ja Kööpenhaminassa, Pieni Merenneito -veistoksen syntymäpäivänä.

Harakan töissä ajallisuus on keskiössä. Ajan kuluminen syntyy vuoden aikana viikoittain tai kahden tunnin välein vuorokauden kuluessa tapahtuvasta toistosta. Kaikki tilanteet eivät ole visuaalisesti yhtä kiinnostavia; ne ovat sarja dokumentoituja hetkiä, joiden toistuminen synnyttää ajan kulumisen kuvan. Muilla rannoilla kuvattujen töiden perusta on yksittäisessä kuvassa. Ne ovat irrallisia, reaaliaikaisia tuokioita. Maisema ja tilanne on kuvattu, koska se on tunnelmaltaan houkutteleva.

Teoksissaan Arlander pyrkii esityksellistämään maisemaa. Esitys tai ihmishahmo ja ajallisuutta korostava toisto kasvattavat valitun kuvan merkitystä. Kyse on yksinkertaisesta harjoituksesta, mielikuvat ja merkitykset syntyvät tulkinnoista. Sekä videot että still-kuvat pysäyttävät äärelleen. Syntyy illuusio liikkumattomuudesta tai liikkeen virrasta. Aika kuluu verkalleen tai valikoituina hetkinä. Aika kuluu ja aika on, samanaikaisesti. Se voimistaa ja rauhoittaa.

• Annette Arlander (s. 1956) toimii kuvataiteellisen työskentelyn ohella esitystaiteen ja teorian professorina Teatterikorkeakoulussa. 1980-luvulla hän oli aktiivisesti mukana performanssiryhmässä Homo $. Vuodesta 2000 lähtien Arlander on pyrkinyt teoksissaan esityksellistämään maisemaa video- ja äänitöiden avulla. Arlander on Muu ry:n ja AV-arkin jäsen. taustaa toiminnasta: www.harakka.fi/arlander
Näyttely on toteutettu Alfred Kordelinin rahaston tuella.
• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 13.12. klo 13–16. Annette Arlander kertoo näyttelystään.

Seppo Lagom, maalauksia/målningar/Paintings, 4.11.-22.11.2009

NÄYTTELYN KUVAGALLERIAAN TÄSTÄ

Seppo Lagomin maalaukset ovat käännekohdassa. Maisemat ovat muuttuneet väriksi ja valoksi, esittävän ja abstraktin vuorotteluksi. Veitsi on vaihtunut siveltimeen.

Luonnoskirjojen sarjat ja päiväkirjat kertovat muutoksen tarinaa, sen tulemista. ”On alistuttava muutoksen prosessiin ja annettava sen kasvaa ja kehittyä. Halu ilmaista itseään toisin kuin perinteisen maiseman kautta on kasvanut elämisvaiheeseen.”

Se, mitä on omassa sielussa ja omissa tunteissa muovautuu nyt uuteen, vapaampaan muotoon. Kasvun prosessi on ollut pitkä ja jatkuu; mitä sisimmästä löytyy, miten se saa hahmonsa muotojen ja uuden värimaailman kautta. ”Olen alussa, kasvan yhtä matkaa teosteni kanssa.” Kasvaminen on rajuutta, iloa, raivoa, unia, iloa, uusia kuvia. ”Mihin päädyn, en vielä tiedä.”

Maalaukset ovat virranneet vapaasti ulos, tunteiden ilmaisuna: valo, väri, ilo, rakkaus.

• Taidemaalari Seppo Lagom (s. 1941) on opiskellut Vapaassa Taidekoulussa 1960-luvun alussa. Välillä hän toimi graafisen teollisuuden palveluksessa kunnes palasi vapaan taiteen pariin 1980-luvun lopussa. Lagom on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä vuodesta 1989 alkaen ja osallistunut aktiivisesti yhteisnäyttelyihin. Hän on muun muassa Taidemaalariliiton, Vantaan Taiteilijaseuran ja Viipurin Taiteilijaseuran jäsen.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 22.11. klo 13–16. Seppo Lagom kertoo näyttelystään.

 

Maija Hopeavuori, maalauksia/målningar/Paintings, 14.10.-1.11.2009 

Maija Hopeavuori on syyskuussa 2009 Kuvataideakatemian erillismaisteriohjelmasta valmistunut kuvataiteilija, jonka debyyttinäyttely on esillä Galleria Katariinassa 1.11. asti.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 1.11. klo 13–16. Maija Hopeavuori kertoo näyttelystään. 

NÄYTTELYN KUVAGALLERIAAN TÄSTÄ 

” – – ajattele ympyrää sivuavaa suoraa. Ajattele ympyrä äärettömän suureksi. Silloin sitä sivuava suora pakosta sulautuu siihen. – – Ajattele sitten että ympyrän sisään piirretään monikulmio. Vaikka sen sivut piirretään miten pieniksi se ei koskaan voi yhtyä ympyrän kehään. Ympyrän neliöiminen on mahdottomuus. Mutta jos ajattelemme monikulmion kulmien lukumäärän kasvavan äärettömyyteen asti, niin että monikulmion sivut pienenevät äärettömän pieniksi, silloin sen äärettömän pieninä osasina on pakko yhtyä samaksi ympyrän kehän kanssa.” Mika Waltari: Nuori Johannes (WSOY 1981)

Hopeavuori kiinnostui viivan mahdollisuuksista ja ympyrän neliöimisestä luettuaan Waltarin Nuoren Johanneksen viisi vuotta sitten. Sen jälkeen hän ei ole käyttänyt teoksissaan ympyrää tai kaarta, vain suoraa viivaa. Hopeavuorelle sanat ja sanoiksi puetut ajatukset ovat usein lähtökohta, jonka herättämistä mielikuvista maalaukset syntyvät.

Geometriset muodot ovat puolestaan Hopeavuorelle luonteenomainen tapa kuvata maailmaa. Viivojen luoma struktuuri on maalauksessa se looginen ja järjellinen, kartta, jonka mukaan voi suunnistaa. Värit edustavat tunnepuolta; Hopeavuoren värit ovat kirkkaita, tummia, syviä, selkeitä. Väreillä hän korostaa viivojen terävyyttä tai pehmentää niitä. Hallittu kaaos on osa järjestystä – ilman sitä ei järjestystä olisi.

Maalauksen ja tilan olemusta Hopeavuori etsii laajentamalla osan teoksista kolmiulotteisiksi. Näyttelyssä kolmiulotteisia teoksia edustavat installaatiomaalaus Vihreä delfiini, sermimäinen Kolmas sekä Valkoinen neliö, joka herättää kysymyksen siitä, mikä nimetty maalaus oikeastaan on. ”Teos itsessään on aina monitulkintainen, kuten idea ympyrän neliöimisestä. Onko ympyrä siis sittenkin oikeasti nelikulmio?”

• Maija Hopeavuori (s. 1982) valmistui kuvataiteilijaksi SAMK Kankaanpään yksiköstä 2006 ja suoritti Kuvataideakatemian erillismaisteriohjelmassa kuvataiteenmaisterin tutkinnon syksyllä 2009. Hän on Taidemaalariliiton kokelasjäsen ja Tampereen ja Lapuan taiteilijaseurojen jäsen.

 

Marja Mali, Alussa... - maalauksia/målningar/Paintings, 23.9.-11.10.2009 

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen Väestöliiton rakkauspäivänä 26.9.

Ohjelmaa Galleria Katariinassa: 

Klo 11–12 Iranilaisia rakkausrunoja. Monikulttuurisuuden asiantuntija Mina Zandkarimi esittelee.

Klo 12-13 Luento parisuhteista. Psykologi Vuokko Malinen.

Klo 13 Marja Mali kertoo näyttelystään ja sen teemoista.

 

Alussa oli suku, esi-isät, geeniperimä, hyvän ja pahan alku.
Oli koti, piha, ympäröivä maisema, maailmankaikkeus aivan liki.
Tuli koulu ja maailma raottui uusiin asioihin.
Oli lapsuus.

Marja Malin uusi teoskokoelma käsittelee henkilökuvan syntyyn vaikuttavia tekijöitä: geeniperimää, maisemallista taustaa, kuten Pohjanmaan lakeus tai Pohjois-Karjalan vaaramaisemat, elämisen vaiheita ja tapahtumia. Olemme oman historiamme muokkaamia, jokainen tavallaan.

Lähtökohtana Malilla on henkilökohtainen historiansa. Siitä hän on kuorinut esille yleisinhimillisen kokemuksen kuvia.

• Kuvataiteilija Marja Mali (s. 1950) on pitänyt aktiivisesti yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Malin teoksia on muun muassa EMMAn, Helsingin kaupungin, Pohjolan, Nordean ja Valtion taidekokoelmassa. Marja Mali on Taidemaalariliiton ja Espoon kuvataiteilijoiden jäsen.

Zhao Shaoruo, Scenery - maalauksia ja valokuvia/målningar och foton/Paintings and Photography 2.-20.9.2009

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen keskiviikkona 2.9. klo 16–17. Zhao Shaoruo kertoo näyttelystään. 

• Tervetuloa sunnuntaina 6.9. Pekka Rytkösen vetämälle galleriakierrokselle. Alkaa Galleria Duetosta klo 12, sen jälkeen Galleria Katariina, jossa paikalla taiteilija Zhao Shaoruo. Performanssi.

Kiinalaiset nykytaiteilijat ovat viime vuosina olleet suuren kiinnostuksen kohteina Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Pekingiläinen Zhao Shaoruo kuuluu tähän joukkoon, jonka teoksia on nähty yhteisnäyttelyissä merkittävissä museoissa ja gallerioissa. Yksi viimeisimmistä projekteista oli viime vuonna Lontoossa esillä ollut yhdeksän taiteilijan yhteisnäyttely Down Town Production (Red Mansion Foundation, London, UK).

Yksityisnäyttelyitä Zhao Shaoruo on pitänyt muun muassa Hanart TZ Galleryssa Hongkongissa, Galerie Enrico Navarrassa Pariisissa ja Galleria Katariinassa Helsingissä syksyllä 2006.

Zhao Shaoruo maalaa taivasvuori-teoksissa tunteitaan, luovuttamattomia unelmia ja unia. Suomessa vietetyt vuodet ja elämä Kiinassa kietoutuvat maisemien ja merkkien kokonaisuudeksi. Perinteinen kiinalainen tussipiirustus ja maisemakuvaus yhdistyvät nykygraffitiin, valokuvaan ja väreihin. Virallisen ja epävirallisen, yksilön ja massan, kauniin ja viilletyn suhde luovat kerroksellisia kertomuksia teoksiin.

• Zhao Shaoruo (s. 1962) elää ja työskentelee Pekingissä, aiemmin hän asui kymmenen vuotta Suomessa. Shaoruo on osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyitä ympäri maailmaa, muun muassa Yhdysvalloissa, Japanissa, Kiinassa, Ranskassa, Englannissa, Hongkongissa ja Suomessa.

Näyttelyn kuvagalleriaan tästä

SUURET PÄÄTTÄJÄISET su 30.8. klo 13-16, tervetuloa!

Harri Kivi esittelee näyttelyä klo 13-14 ja musiikin väleissä

Matala (Ona Kamu) ja Verneri Lumi klo 14

Sirkka-Liisa Sass esittää laulutekstejään säestyksellä 

Matala                                            Verneri Lumi

                  

     
Harri Kivi                                                          Sirkka-Liisa Sass
   

 
”Pois takatunkkainen tuhina, takapihojen hyttysten ininä, sillä nyt ajaudutaan korreen kuvan mysteeriseen juhlavirtaan, jossa kalasaalis on taattu. Kosmisia tähtitaiteen historian meteoriittisia kerrostumia olen kierrättänyt ja sorminäppärästi karttakepillä ojentanut törmäyskursseille keskenään. Planeetanjahtaukseni viivakoodit laukaisevat kuusen alta elämän painosta vapaan äitimaan lentoon supernovan tulitikkuleikkien aarteiden äärelle.

Körttikansan kaalipeltojen kylmien pilvien vastainen värieni voimakas oma tahto, koristautua aurinkopeilien kimmellysherkän täystimanttisessa tällingissä, räjäyttää outouden iloista tykkilunta silmille.”

Maailmankaikkeutta luodatessaan Kivelle avaruus on myös näkymättömän ja kaiken katoavaisuuden vertauskuva. Vastakohtaisuuksien ilotulituksessa esille nousee suurten sävyjen kirjo, joka koskettaa ja kohahduttaa.
Veistoksellisten maalausten sisälle on vangittu välähdyksiä elämästä. Teosten optisuus ja transparenssi korostavat koristeellisuuden ja askeettisuuden liittoa. Heijastukset ovat olennaisessa roolissa.
Pop-taiteen hengessä, surrealismin jalanjäljillä, mutta selkeästi omaa tietään kulkien ja vertailukohtia paeten Kivi haastaa itsensä ja katsojan avaruusmatkalle pinnan syvyyksiin. Rohkeasti, kiillettä ja loisteliaisuutta kaihtamatta.

• Harri Kivi (s. 1961) debytoi kuvataiteilijana 1990-luvulla. Kivi on osallistunut ryhmänäyttelyihin, kuratoinut näyttelyitä ja tapahtumia ja pitänyt aktiivisesti yksityisnäyttelyitä, viimeksi Kemin taidemuseossa 2008. Hänet tunnetaan myös mm. Kauppala- Puska- Myrsky- ja Tervetuloa meille -hankkeiden moottorina.
Kivi on Helsingin Taiteilijaseuran, Taidemaalariliiton ja Muu ry:n jäsen. Galleria Katariinassa nähtävät teokset ovat ensi kertaa esillä Helsingissä.

• Taiteiden yönä 21.8. galleriassa kirpakat kinkerit 17-22. Kivi paikalla & Seppo Renvall, Maija Saksman, Eero Saunamäki ja Anna Lehto. Bambu Hellstedtin vetämä Taiteilijaraati 19-21. Mukana raadissa Hanne Juga, Jari Järnström, Harri Kivi, Aimo Taleva, Mika Vesalahti, Magdalena Åberg.
• Taiteilijatapaaminen ja näyttelyn lopettajaiset: Kivi esittelee näyttelyään sunnuntaina 30.8. klo 13–16. Musat: Matala ja Verneri Lumi.
• Katso muut ulottuvuudet: harrikivi.fi ja helsingintaiteilijaseura.fi

http://www.harrikivi.fi/tyot.html

Mari Arvinen, Jälkiä jostain - maalauksia/målningar/Paintings, 22.7.-9.8.2009

 •Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 9.8. klo 13–16. Mari Arvinen kertoo näyttelystään. 

 

Salattua ja suljettua vai hehkuvan avointa?
Sattumaa – Satumaa
Mikromaailmani makroameebat
Ei pimahtanut – ei inahtanut

Keskeltä lehmien ja satavuotiaiden kuusien, hirteen nojaten omassa hämyssä ja raskaalla historialla takerrun väreihin ja fantasiaan.
Poron jäljillä, poro perässä.

Oudot jäljet muuttuvat selkeiksi ja näkyviksi kuviksi. Jälkiä, joissa etuosat kääntyvät takaosiksi, pohjat heittäytyvät päällisiksi ja vasen muuttuu oikeaksi. Jäljet, jotka eivät tarvitse horisonttia ollenkaan.
Kaikki tapahtuu pinnassa. Muokkautuu, elää, kihisee ja kuhisee mielessä kuin laboratorion pienviljelmät lasiympyröissään.

Raja intuition ja tietoisen valinnan välillä on häilyvä.
Raja taiteen ja elämän välillä on häilyvä.
Marjat sekoittuvat puuroon ja päivät vuosiin.

Itse yritän olla vain aito, rehellinen ja avoin sille, että jokainen kerta kun aloitan maalaamisen, en voi aavistaa mitä tulee. Olen opiskellut hyväksymään sen tietämättömyyden tilan, jossa olen. Tiedän että ei tämä muuksikaan muutu.

• Mari Arvinen (s. 1974) on valmistunut kuvataiteilijaksi Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulusta 1999 ja täydentänyt opintojaan Barcelonassa, Espanjassa, 2000–2001. Aktiivisen näyttelytoiminnan lisäksi Arvinen on ollut osa SuoMen -performanssi- ja tilataideteosryhmää vuodesta 1998. Hän on Tampereen taiteilijaseuran ja Ars Liberan (Kuopio) jäsen sekä Taidemaalariliiton kokelasjäsen. Jälkiä jostain on Arvisen ensimmäinen yksityisnäyttely Helsingissä.

Tiina Poutanen, maalauksia 1.-19.7.2009 

 

•Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 19.7. klo 13–16. Tiina Poutanen kertoo näyttelystään. 

”Olen Tiina Poutanen, tehty perinteisistä ihmisentekoaineista, eli enimmäkseen varsin käytetyistä osista. Ammatiltani ja koulutukseltani olen kuvataiteilija, käytännössä, enimmäkseen ja varsin himokkaasti, piirrän ja maalaan tauluja, pääosin kantikkaita, monivärisiä öljy- ja sekatekniikkateoksia kankaalle, vanerille ja pleksille.

Poutanen muokkaa mielikuvia, joita silmien kiinni pistäminen tuo tajuntaan. Hän ei lisää paljoa alkuperäisiin mielikuviin, poistaa sen mikä unohtuu ja antaa värien virrata aistimusten mukaan. Kerran vuodessa on hetki, jolloin on pelko teosten loppumisesta, muu aika menee varsin leppoisasti. Poutanen pitää speedmetallista, vanhoista ikoneista, Bachista, rengaslaaksoista ja metsäautoteistä yöllä. Töiden taustalla ei ole elämänfilosofiaa, sosiologista suuntausta tai yhteiskunnallista, uskonnollista tai poliittista näkemystä.

• Tiina Poutanen (s. 1967) on valmistunut kuvataiteilijaksi (TAMK) vuonna 2000 ja pitänyt aktiivisesti yksityisnäyttelyitä sekä osallistunut yhteisnäyttelyihin. Galleria Katariinan näyttely on hänen toinen yksityisnäyttelynsä Helsingissä. Poutanen on Taidemaalariliiton, Rajataide ry:n ja Tampereen taiteilijaseuran jäsen.

 

Minna Soraluoma & Jenni Tieaho, Vuropuhelu/Dialog/Dialogue, 3.-23.6.2009

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen lauantaina 2.6. klo 14 alkaen. Minna Soraluoma ja Jenni Tieaho keskustelevat näyttelystä.

 

 

 Kaksi kuvataiteilijaa, kaksi erilaista materiaalilähtökohtaa installaatioihin ja veistoksiin. Yhteistä molemmille on löydetyn ja kerätyn materiaalin hyödyntäminen teoksissa, käsin työstämällä.

Minna Soraluoman materiaaleja ovat ruokapakkaukset ja kierrätysmateriaalit – muovia, metallia, pahvia. Keräysprosessit ovat usein yhteisötaiteellisia. Monesti pakkaukset, lahjapaperit ja muu käytetty raaka-aine on ystävien tai omaa ”jätettä”. ”Liikun koeasetelman, tutkimuksen ja arkistoinnin tuntumassa.” Soraluoman teokset syntyvät kaupunkien, kylien ja ihmisen tuotoksista. Kierrätettyinä ne vievät matkalle, maailman ääriin asti.

Jenni Tieahon materiaalit tulevat luonnosta – pajua, haavanlehtiä, koivunoksia, käpyjä – ja lähtökohdat ovat ympäristötaiteessa. Hän kerää käyttämänsä tarpeet suurimmaksi osaksi kotinsa lähiympäristöstä. ”Teokseni kertovat suomalaisten metsien, järvien, jäkäläisten kallioiden ja avarien peltomaisemien usein tarunomaisia, mystisiä ja maagisia tarinoita.” Viimeajat Tieaho on leikkinyt Hevosleikkiä. Näyttelyn varsat ovat syntyneet rakkolevästä ja vene pajusta.

Molemmat miettivät ekologisuutta, molempien materiaalit löytyvät lähiympäristöstä, molempien työskentely on hidasta ja käsityömäistä; he punovat, sitovat, kutovat ja yhdistelevät.

Teoksilla on elinkaari niin kuin ihmiselämällä: syntyy vuoropuheluita.

• Minna Soraluoma (s. 1965) ja Jenni Tieaho (s. 1969) ovat molemmat tahoillaan osallistuneet aktiivisesti yhteisnäyttelyihin ja pitäneet yksityisnäyttelyitä. Soraluoma on Taidemaalariliiton, Tampereen Taiteilijaseuran ja Taiteilijat O:n jäsen. Tieaho on Kuvanveistäjäliiton ja Taidemaalariliiton jäsen.

 

 Jukka Siikala, Kevätvalikoima - maalauksia/målningar/Paintings, 13.-31.5.2009

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 31.5. klo 13–16. Jukka Siikala kertoo näyttelystään. 

 

Taidemaalari Jukka Siikalan (s. 1971) Kevätvalikoima koostuu maalauksista, joiden aiheena on elottomuus. Ei kuolema, mutta elottomuus, riisuttuna kaikesta tunteellisuudesta. Miksi elottomuus? “Tietyn tyyppisessä maalaamisessa ei ole järkeä, jos ei rehellisesti anna tulla esille mikä tulee.”

Miten kuvata elottomuutta tehokkaimmin? “Ihmisen lihallisuus ja orgaanisuus tuovat sen väkevimmin esille. Pornoon liittyvä tyhjyys. Se on uusimmissa maalauksissa piilotettua, yhä abstrahoidumpaa.” Digitaalikuva on eloton. Siikala on käyttänyt kymmeniä lyhytvideopätkiä, tallettanut satoja näkymiä keskeneräisistä tiedostoista ja yhdistellyt niitä keskenään. Elottomuuden ajatus on karsinut luovuuden ja inhimilliset tekijät, on vain kopiointi maalaamalla. Mutta mitä pidemmälle menee, ei kopiointia sittenkään ole, vaan oma sisäistetty maalausjälki.

Tietyn elektro-genren kylmä soundi, toistuvuus ja melankolia viehättää. Myös 'harsh noise', joka on pelkkää repivää melumassaa ja äänivallia. Tunnetta on vaikeaa kääntää kuvaksi. Mutta silti: maalaus on tarkasti valikoidun kuvamateriaalin virittelyä oikeaan sointiin.

Myös zeniläinen mielen ja ruumiin yhtä oleminen on kiehtonut aina. Se siirtyy maalausliikkeeseen kontrolloidusti. Oikea sointi lähtee selkärangasta, järkeä tulee käyttää säästellen. Näkökulma herättää reaktioita. “Ajattelen, että tämä on osa ihmisten maailmaa, osa totuutta, eikä sitä tarvitse peittää.”

 

 Taneli Stenberg, Maalauksia | Målningar | Paintings, 22.4.-10.5.2009

 • Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 10.5. klo 13–16! Taneli Stenberg kertoo teoksistaan.

 

Kaalimaanvartija on kasvimaata viljelevä nuorukainen, rekvisiittanaan ruosteinen mopo ja kaukainen kaupunki, myötäilottelijoinaan cupidot, jotka tuovat taivaallisen seppeleen maailmanpelastajalle.

Taidemaalari Taneli Stenberg kuvaa työskentelyprosessiaan maalamalla mietiskelyksi. ”Teosta tehdessäni seuraan yhtä visiota, mutta mietiskelymatkalla peitän ja muutan; visio muuntuu ja kiteytyy maalaukseksi, jonka toivon löytävän taianomaisuutensa.”

Stenbergin allegoriset kuva-aiheet pulppuavat oman elämän osista ja kierrätyksenä eurooppalaisen kuvataidetradition perussommitelmista. Barokkiset asetelmat ja ihmiset tulevat tähän aikaan, varusteinaan arkipäiväisiä asioita ja tuttuja elementtejä. ”Välillä tunnen itseni teatteriohjaajaksi asetelmia luodessani.”

Läheiset ihmiset ja heihin liittyvät sattumukset ja aiheet päätyvät usein Stenbergin lähtökohdiksi. Valmiissa, mietiskellen ja muuttaen syntyneessä teoksessa ainekset ovat kulkeneet tekijän lävitse ja saaneet arvoituksellisen ilmiasun.

• Taneli Stenberg (s.1978) valmistui taidemaalariksi 2005. Galleria Katariinassa avautuva näyttely on hänen kolmas yksityisnäyttelynsä. Syksyllä 2009 Stenberg lähtee puoleksi vuodeksi Suomen Kulttuurirahaston stipendiaatiksi Hôtel Chevillon’iin Ranskaan.

 

 

 Sanna Peuri - Kirkas, hämärä, kirkas, maalauksia/målningar/Paintings, 1.-19.4.2009

 

 Kuvataiteilija Sanna Peuri on viime aikoina keskittynyt ei-esittävien maalausten tekoon. Hänen intuitiivisuutta ja alkukantaisuutta tavoittelevat maalauksensa voi kokea matkoina musiikin ja luonnon maisemissa, avaruudessa tai ihmisen mielessä. Puhtaan maalauksellisuuden näkökulmasta keskipisteiksi nousevat teospintojen materiaalisuus, hienovaraisesti hahmottuvat muodot ja hillitty värimaailma.

Peuri antaa maalatessaan muotojen ja värien jäsentyä muodostamaan tiloja ja alueita, jotka eivät liity rationaalisesti toisiinsa, vaan muodostavat yhä uudelleen uusia tiloja. Tilat kietovat sisäänsä maalarin persoonan ja katsojan assosiaatiot; ne muodostavat paikan, jossa on tilaa ajatuksille ja tunnelmalle.

Vapaasti kieppuvat muodot, meren vaahto, mikroskooppinen näkymä, muistinvaraisesti maalattu värimaisema, yksityiskohta luonnon orgaanisesta muodosta, äärettömän tulkinta.

• Sanna Peuri (s.1968) on toiminut kuvataiteilijana vuodesta 1994 lähtien, Turun taideakatemiasta hän valmistui 2004. Maalauksillaan Peuri debytoi Wäinö Aaltosen museon Studiossa 2007. Peuri on Turun Taiteilijaseuran ja Taidemaalariliiton jäsen.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 19.4. klo 13–16! Sanna Peuri kertoo näyttelystään.

 

Hannu Riikonen - Maalattuja teoksia | Målade verk | Painted Artworks, 11.-29.3.2009

 
Kuvanveistäjä Hannu Riikonen aloitti 1970-luvulla dada- ja poptaide-vaikutteisilla esinekollaaseilla ja reliefeillä. Hänen teoksiaan on luonnehdittu myös naivistisiksi. ”Nykyisissä teoksissani pyrin populaarikulttuurin merkkikuvastolla, yksinkertaistetuilla muodoilla ja kirkkailla väreillä pelkistämään ja terävöittämään sanomaani.”

Riikosen maalatut figuuriveistokset ja reliefit ovat usein arkisia kohtaamisia eläinten ja ihmisten välillä. Realististen veistosten tanakoiden henkilöiden kaljulla ilmeettömyydellä ja vartalon kielellä Riikonen tavoittelee kuvaa aikamme itsekkäästä välinpitämättömyydestä ja vierauden torjunnasta. Tarkastelussa ovat myös suomalaisuuden olemus ja maamme asema globalisoituvassa maailmassa.

Käsitteellisemmät teokset ovat kolmiulotteisesti sivuille, ylös tai alas peilautuvia ja monistuvia, kuvana eri suuntiin kasvavista normien ja sääntöjen verkostoista.

Riikonen toteuttaa veistoksensa puuta ja sekatekniikkaa yhdistäen. Pintakäsittelynä ovat maalaus, lakka ja toisinaan epoksihartsi.

• Hannu Riikonen (s. 1945) asuu ja työskentelee Tampereella. Hän debytoi vuoden 1970 Nuorten näyttelyssä ja on siitä lähtien osallistunut aktiivisesti näyttelytoimintaan. Edelliset yksityisnäyttelynsä hän piti Mikkelin taidemuseossa ja Galleria Sculptorissa Helsingissä vuonna 2003.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 29.3. klo 13–16! Hannu Riikonen kertoo näyttelystään. Heikki Mäntymaan performanssi.

 

 

Jukka Suhonen - Isolta maailma näyttää, 18.2.-8.3.2009

  Näyttelyn kuvagalleriaan tästä.

 

Otsikon lastenlaululainaus edustaa taidemaalari Jukka Suhoselle (s. 1963) filosofista asennetta, joka on yksi taiteilijan perusominaisuuksista: kyky hämmästellä ja tuoda näkyväksi oleellista. Asenteessa on lapsenomaista ihmettelyn kykyä.

Suhosen teosten lähtökohta on ihminen. Ihmisen hän näkee lihallisuuden sijasta hengen kuvina. Näiden hahmojen ja henkien avulla Suhonen ilmaisee tunteita, uskonkäsityksiä, pelkoja ja unia. Teosten viittaukset kasvi- ja eläinkuntaan luovat mielikuvaa ihmisestä osana suurempaa kokonaisuutta.

Kuvaamisen tapa on teoksissa surrealistisen groteski. Se sopii tekijän voimakkaaseen kokemukseen elämän keskeneräisyydestä ja vajavaisuudesta. &;lt;;br />
”Koen, että joskus intensiivisen tunnetilan vallitessa, ilman tietoista analysoivaa otetta, pääsen lähelle tavoitetta voimakkaasta teoksesta, jossa sanoma, ajatus ja tekniikka yhtyvät saumattomasti. Myös nimet ovat tärkeitä.”

• Taidemaalari Jukka Suhonen (s. 1963) on valmistunut Kankaanpään taidekoulusta ja osallistunut näyttelyihin vuodesta 1989 alkaen. Useita yksityisnäyttelyistään Suhonen on pitänyt Joensuussa, jossa asuu ja työskentelee. Helsingissä hänen edellinen näyttelynsä oli Galleria Katariinassa vuonna 2002.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 8.3. klo 13–16! Jukka Suhonen kertoo näyttelystään.

Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen keskustoimikunta ja Pohjois-Karjalan taidetoimikunta.

 

Marjo Heino-Fihlman, maalauksia/målningar/Paintings, 28.1.-15.2.2009

Näyttelyn kuvagalleriaan tästä

Maisema: taivas, heijastus, horisontti.
Vesi, valo, pimeä, yhteen sulautuvia horisontteja, korkeuseroja, määränpää.

Kuvataiteilija Marjo Heino-Fihlmanin tilaan installoituvissa maalauksissa ja maalauspalasten yhdistelmissä maisema ja heijastus, jotka horisontti jakaa, eivät välttämättä vastaa toisiaan; kuva maisemasta sisältää rikkoja, ristiriitoja. Näkyvä näkymä muuttuu heijastuksena kuvitelluksi kuvajaiseksi.

Maalausten teemoina ovat usein hiljaisuus, pimeys, kirkkaus, syvyys, mielen maisemat ja tunnetilat. Näyttelyn suuressa, monokromaattisessa seinäteoksessa Heino-Fihlman syventyy tummaan seepiaan. Se on arvaamaton väriaine, jonka syvyyttä, tummuutta ja intensiteettiä on vaikea korvata. Pienten, ”revittyjen” maalausten sarjassa tummuus kirkastuu.

Maalaustapana värin poistaminen kuvapinnalta jättää jäljelle kuvan maisemasta, joka on pelkistetty ja ankarakin ilmiasu erilaisille luonnon elementeille.

• Marjo Heino-Fihlman (s. 1967) on opiskellut Kuvataideakatemiassa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän on pitänyt aktiivisesti yksityisnäyttelyitä, Helsingissä viimeksi 2004, ja osallistunut ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin. Heino-Fihlman on kuratoinut useita näyttelykokonaisuuksia Satakunnassa, missä hän asuu ja työskentelee. 2002 hänet valittiin vuoden nuoreksi satakuntalaiseksi taiteilijaksi ja piti laajan näyttelyn Lönnströmin taidemuseossa Raumalla.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 15.2. klo 13–16! Marjo Heino-Fihlman kertoo näyttelystään.

 

 Juha Menna – Ihmisromua, veistoksia, 8.1.-25.1.2009

Näyttelyn kuvagalleriaan tästä

Juha Mennan veistosnäyttely koostuu figuureista. Figuurien kautta Menna kuvaa luonteenpiirteitä ja ihmissuhteita.

Miltei kaikki näyttelyn teoksista ovat kaksiosaisia. Toinen teos on kuin pari, vastakappale tai jatko-osa toiselle veistokselle. Figuurit ovat figuureja, mutta esitettävät aiheet ovat epämateriaa, abstrakteja asioita: luottamus, ystävyys, viha.

Luonnekuvauksia on myös tylyistä menestyjistä ja yhteiskunnan reunalta; syrjäytyneitä, sairaita, vammaisia, vanhuksia… Aikamme ihmisromua.

Ihmisromua on Mennan ihmisveistosnäyttely-trilogian kolmas osa. Aiemmat näyttelyt Ihminen ja Kaksi ihmistä, olivat esillä Tampereella ja Lappeenrannassa syksyllä 2008. Päämateriaaleina Mennan veistoksissa ovat pronssi ja puu.

• Kuvanveistäjä Juha Menna (s. 1970) on valmistunut Kuvataideakatemian kuvanveiston laitokselta 1999; taiteellinen debyytti oli viisi vuotta aikaisemmin. Menna on osallistunut yhteisnäyttelyihin ja pitänyt aktiivisesti yksityisnäyttelyitä, viimeisimmät vuonna 2008 Galleria Pihatossa Lappeenrannassa ja Galleria Seriolassa Tampereella. Mennan teoksia on mm. Nykytaiteen museo Kiasman ja Tampereen taidemuseon kokoelmissa.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 25.1. klo 13–16! Juha Menna kertoo näyttelystään. Heikki Mäntymaan performanssi.

Lisätietoja ja kuvia | Tilläggsinformation och bilder | More information and pictures:

   

 

Tiina Lamminen – maalauksia ja piirustuksia, 3.12.-21.12.2008

Ihminen etsii teoillaan yhteyttä toiseen ihmiseen. Ihminen tavoittelee rakastettuaan, mutta on luomansa haavekuvan vanki. Lähentyessä toinen ihminen pakenee – suloista on rakkauden kaipuu.
Taiteilija tavoittelee taidetta. Sen hän tekee toteuttamalla taideteoksia. Teos toisensa jälkeen valmistuu, muuttuu todeksi ja arkipäiväistyy. Taiteilija aloittaa alusta ja aina uudelleen taide pakenee.

Huoneentaulujen aforismit Lamminen on valinnut roskapostien otsikoista. Huoneentaulut on toteutettu lasintausmaalauksina. Teoksissa yhdistyvät minimalistinen, tiukka ilmaisu ja vastaansanomattomat tunnustukset rakkaudesta.

Toisinnot huonekaluliike Ikean tyynyistä Lamminen on valmistanut kanavatyönä. Kanavatyötä on myös sarja yltiöromanttisia rokokookuvia. Tussimaalauksis a amminen palaa mo ernin taidekäsityksen hyväksymän taidekuvan perusteisiin. Kulttuurihistoriallisesti merkitsevät kuva aiheet rakentavat kuvapinnan sommitelman. Piirustusten kuva-aiheena ovat romaninaisten korut. Korun Lamminen on piirtänyt kaksi kertaa. Toinen piirroksista on korun oikealla omistajalla, toinen piirroksista on taiteilijan.

”Minulle riittää yksinkertainen kuva-aihe, jota toistan pienin muutoksin, sarjallisesti.”

• Tiina Lamminen (s. 1963) debytoi 1995. Hän on opiskellut mm. Saksassa ja Virossa sekä Suomessa Vapaassa taidekoulussa ja valmistunut taiteen maisteriksi (TaiK, Pallas-koulutusohjelma). Hän on pitänyt aktiivisesti yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin. Lamminen on Tampereen Taiteilijaseuran ja Taidemaalariliiton jäsen.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 21.12. klo 13–16! Tiina Lamminen kertoo näyttelystään.

Kiitokset yhteistyöstä:
Nina Sarvana-Salmela, Antonia Hackman (Ruoveden Taideyhdistys), Pia Soidinmäki (Tampereen seurakunnat), Jaana Rämä (Haiharan Taidekeskus, Tampereen kaupunki). 

 

Anni Kuula – Äärimmäinen, 12.–30.11.2008

Ensin oli musta, tumma massa, johon syntyi aukkoja valolle. Välissä oli pistevaihe, pisaroita väripinnoilla. Nyt vaalea ja tumma käyvät vuoropuhelua. ”Kadmiumin punainen oli niin oma maailmansa, että maalausten uusi punainen lähti lähenemään mustaa. Samaan maalaukseen ei mahdu liikaa samanarvoisia asioita. Pitää jättää värien ja mustan ja valkoisen tapahtumiselle tilaa.”

Kun kuvataiteilija Anni Kuulan maalauksissa musta, valkoinen ja punainen ovat keskustelussa, muut sävyt tarkkailevat tilannetta. ”Kun on karsinut väripaletin, alkaa miettiä tarkemmin jälje lä olevia.” Mustassa ja valkoisessa on jo kaikki, ääripäät ja kaikki siltä väliltä; niistä tulee myös harmaa. Punainen on värinä äärimmäinen: se on vahva, säilyttää oman punaisuutensa pidempään kuin vaikka keltainen keltaisuuden. Se on myös tulen ja veren väri ja liikkeessäkin oman laisensa.

”Musta on peittävä väri, mutta oikeasti sen takaa löytyy maailmoja ja tarinoita, kun pääsee ytimeen. – Myös työn koko ja muoto ovat tärkeitä. Iso työ ottaa sisäänsä ja pienen voi ottaa itse ”sisäänsä”. Keksikokoinen on vaikea koko.” Abstraktiot ovat täynnä tarinoita, siveltimen jäljen, valittujen värien ja mustan ja valkoisen liittoa, keskinäisen järjestyksen etsintää, tasapainoa ja kamppailua.

• Anni Kuula (s. 1981) on valmistunut Vapaasta taidekoulusta 2004. Äärimmäinen on hänen kuudes yksityisnäyttelynsä, kolmas Helsingissä. Kuula on Helsingin Taiteilijaseuran sekä Kemin Kuvataiteilijoiden jäsen ja Taidemaalariliiton kokelasjäsen.
 

Kiba Lumberg, Naisen tie/Kvinnans väg/Woman's Way, 22.10.-9.11.2008

Näyttelyn kuvagalleriaan tästä 

”Arvoisat naiset kautta maailman! Me olemme lähellä ja kaukana. Osalla meistä elämässä on useampia valintoja; yksi niistä on koulutus ja unelmat naisen minuuden ihmisarvon kunnioittamisesta. Meillä on jalat, joilla tallustamme lapsesta aikuisuuteen, niin pitkälle kuin polku kantaa. Ja jokaisella kengät.”

Kuvataiteilija, kirjailija Kiba Lumbergin Naisen tie muodostuu kenkätornimajasta, äänistä, maalauksista ja piirroksista – päiväkirjan lehdistä. Kenkätorniin punoutuvat tuttujen ja tuntemattomien vaikuttajanaisten kengät Suomesta ja maailmalta. Vaikuttaja nainen on yhteiskunnassa, yrityksessä, kodissa, omalla alallaan, oman elämänsä sankaritattarena, ja toimimassa omien unelmiensa ja päämääriensä siivittämänä. Kengät voivat olla ihan minkä ikäiset tahansa, uudet taikka käytetyt, tai juuri ne jotka ovat jalassasi. Kenkätornimaja elää – kengät lisääntyvät näyttelyn aikana, kun uusia saapuu. Kenkiin liittyvät pienet tarinat.

Naisen tiessä vakavuus ja leikkimielisyys yhdistyvät. Esineiden ja asioiden kanssa Lumberg ilottelee mm. Hiertää kuin kivi kengässä -teoksessaan, jossa akvaarioon uppoaa kenkien lisäksi muitakin esineitä. Päiväkirjanlehti-piirrokset pureutuvat rankkoihinkin elämän aineksiin.

• Kiba Lumberg (s. 1956) on ansioitunut ja kantaaottava kuvataiteilija ja kirjailija. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin vuodesta 1990 alkaen, viimeisimpinä mm. Venetsian Biennalen Roma Art -paviljonki 2007 (kiertää 2007–2009 Praha, Pariisi, Bryssel, Lontoo), Rovaniemen taidem seo 2007 ja Porin taidemuseo 2005. Kirjalliseen tuotantoon kuuluvat mm. romaanitril gia Musta perhonen, Repaleiset siivet ja Samettiyö sekä Tumma ja hehkuva veri -tv-sarjan käsikirjoitus TV2:lle. Lumbergille myönnettiin juuri valtion yksivuotinen taiteilija-apuraha (kirjallisuus).”Olen lähtenyt kotoa 13-vuotiaana ja olen sillä matkalla edelleen.”

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 9.11. klo 14! Kiba Lumberg esittelee näyttelyn ja kertoo vasta ilmestyneestä kirjastaan ”Samettiyö”.

Äänimaailman suunnittelu: Alexis Breuer ja Kiba Lumberg
Kiitos: Museoviraston Kuva-arkisto, Sirku Dölle, Stina Krooks Stiftelse, Ateneumin kuva-arkisto, Haapaniemen työvoimatoimisto, Frame, Sammakko ja kaikki ystävät ja tuttavat, jotka ovat auttaneet näyttelyn onnistumisessa ja vuosien varrella!

 

Markku Laamanen, Piirroksia ja pastellimaalauksia | Ritningar och pasteller | Soft Pencil and Pastel Drawings, 1.-19.10.2008

 Näyttelyn kuvagalleriaan tästä.

 

Kuvataiteilija Markku Laamasen teosten valveunet ja surrealistinen kuvamaailma viettelevät ajatukset tutkimusretkelle omaan mielikuvitukseen ja surrealismiin taidehistoriassa. Ne ovat tekijän spontaaneja, omintakeisia kuvia, joiden sukulaisteoksia ovat Max Ernstin veistokset, Dalín elämä ja renessanssin muotokuvat.

Kuvat ovat jonossa Laamasen ajatuksissa, odottamassa valmiiksi teoksiksi piirtämistä. Päässä syntyviä kuvia hän muokkaa tekovaiheessa tunnelman mukaan. Välillä useita kuvia yhdistelemällä syntyy yksi, ikään kuin omia ajatuksia editoimalla. Useimmat kuvat ovat valvetilassa nähtyjä, joskus niitä syntyy myös unissa. Perussurrealismin kyyhkyset, kanat ja ihmisen jalat tai tuijottavat silmät yhdistyvät suomalaiseen graniittiin,
t-paitaan tai tiskihanskoihin.

Pastellimaalausten värimaailmat muuttuvat, usein kuvat piirtyvät mustaa taustaa vasten tai hahmot sijoittuvat kulissimaiseen maisemaan, vuorien ja taivaan ympäröimiksi. Kyyhkys-sarja on saanut pohjavärikseen sinisen. Mustavalkoisissa tussipiirroksissa tyyli varioituu tekniikan mukana. Sisältönä pysyvät kuitenkin kummalliset otukset.

• Markku L amanen (s. 1971) on valmistunut 1996 Kankaanpään taidekoulusta ja pitänyt aktiivisesti yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteis- ja ryhm näyttelyihin kotimaassa. Hän on Taidemaalariliiton kokelasjäsen ja Mikkelin taiteilijaseuran jäsen.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 19.10 klo 13–16! Markku Laamanen kertoo teoksistaan.

• Näyttely on mukana Galleristit ry:n ja Helsinki Design Weekin yhteistyössä, jossa gallerioiden taiteilijat ja desigerit/designyritykset käyvät vuoropuhelua. Galleria Katariinassa nähdään italialais-suomalaisen, Firenzessä muotisuunnittelua opiskelevan Caterina Montagnin (s. 1983) “Frozen Memories”-kokoelman valkoiset, saamelaisvaikutteista innoituksensa saaneet couture-puvut. 8.10. jälkeen esille tulee myös musta, nahkainen “End/Death” -pallotakki oltuaan ensin Show 100 -tapahtumassa.

 

AIKA | LAIKS | TIME 
Nykytaidetta Latviasta | Mūsdienu māksla no Latvijas | Contemporary Art from Latvia
Näyttelyn julkaisu ladattavissa pdf-muodossa tästä!

 

Jana Briķe (s. 1980, maalauksia)

Edvards Grūbe (s. 1935, maalauksia)

Dainis Gudovskis (s.1958, veistoksia)

Bārbala Gulbe (s. 1972, veistoksia)

Madara Gulbis (s. 1969, maalauksia)

Inese Siliņa (s. 1952, maalauksia)

Kārlis Siliņš (s.1958, maalauksia)

Māris Upzars (s. 1968, maalauksia)

 

Galleria Katariinassa on syyskuussa mahdollisuus nähdä harvoin Helsingissä tarjolla olevaa latvialaista nykytaidetta. Näyttely on yksi päätapahtumista Latvian tasavallan 90-vuotisjuhlallisuuksissa Suomessa. Näyttelyteemana on AIKA.

Näyttelyvaihto ja taiteilijatapaaminen järjestetään yhteistyössä Helsingin Taiteilijaseuran Galleria Katariinan ja riikalaisen Agija Sūna Gallerian kanssa. Keväällä 2009 Riiassa nähdään suom laistaiteilijoiden näyttely. Näyttelyiden aika-teemaa käsittelee kahdeksan latvialaista ja seitsemän suomalaista eri-ikäistä kuvataiteilijaa k kin omasta näkökulmastaan. Näyttelyiden taiteilijat on valittu jurytyksen kautta. Galleria Katariinaan saapuvat:

Näyttelyihin liittyvät yleisöesittelyt ja näyttelylehtiset, joissa taiteilijat pohtivat suhdettaan aikaan. Latvialaistaiteilijoita on kertomassa työstään ja näyttelystä lauantaina 27.9. klo 15 Galleria Katariinassa.

Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat Latvian suurlähetystö Suomessa ja Suomen suurlähetystö Latviassa. Pääsponsoreita ovat Bang & Bonsomer Oy ja Oy Karl Fazer Ab.

Agija Sūna Galleria, Riika 29.4.–17.5.2009: Kalle Hamm, Ismo Hyvärinen, Hanne Juga, Mari Rogers, Vaula Siiskonen, Sari Tenni ja Maria Wolfram.

 

Hiljainen huutokauppa | Silent Auction

Tatjana Semane: Väsymys, öljy kankaalle, 2001, 63 x 53 cm
Lähtöhinta 600 €
Voit jättää tarjouksesi ja yhteystietosi näyttelyssä tai tarjouksen voi tehdä myös sähköpostitse: hannele.nyman@helsingintaiteilijaseura.fi

Tatjana Semane: Tiredness, oil on canvas, 2001, 63 x 53 cm
Make an offer, starting-point price 600 €
You can leave your offer when visiting the exhibition. Offers can be made also by e-mail: hannele.nyman@helsingintaiteilijaseura.fi


Lisätietoja ja kuvia | Tilläggsinformation och bilder | More information and pictures:

Hannele Nyman

näyttelysihteeri | utställningssekreterare | Exhibition Coordinator

e-mail: hannele.nyman@helsingintaiteilijaseura.fi

puh. | tel. 09 666 677, gsm 0440 551 678

GALLERIA KATARIINA
Helsingin Taiteilijaseura | Konstnärsgillet i Helsingfors | Helsinki Artists’ Association
Kalevankatu 16 | Kalevagatan 16, 00100 Helsinki | Helsingfors
www.helsingintaiteilijaseura.fi

Avoinna ti-pe 11–17, la–su 12–16 | Öppet ti–fr 11–17, lö–sö 12–16 | Open Tue–Fri 11–17, Sat–Sun 12–16

10.–28.9.2008 AIKA | LAIKS | TIME ● nykytaidetta Latviasta | nutidskonst från Lettland | Contemporary Art from Latvia

Näyttely on yksi päätapahtumista Latvian tasavallan 90-vuotis juhlaohjelmassa Suomessa

 

Näyttelyn yhteistyökumppanit: 

img style="width: 80px; height: 88px" src="/hts/files/u66/galerijas__logoP_0.jpg" mce_src="/hts/files/u66/galerijas__logoP_0.jpg" alt="" width="80" height="88" />

 

 

 Aleksi Tolonen - Tirpiin vaan ja onnea!, 20.8.-7.9.2008

 “Rambo isn't violent. I see Rambo as a philanthropist.” -Sylvester Stallone-

“Miehillä on epämääräinen suhde väkivaltaan, tai ainakin minulla on. Vihaan ja rakastan väkivaltaa, inhoan sitä ja olen siitä kiinnostunut. Väkivalta vetää puoleensa vaikka minulle on vuosikaudet opetettu sanomaa sen pahuudesta. En ole ikinä ollut tappelussa mutta monta fiktiivistä ja todellista tappelua olen katsonut. Nuorena suorastaan ahmin väkivaltaisia elokuvia laadusta välittämättä. Väkivaltaisen viihteen määrä ja suosio kertoo, että en ole ainoa. 

Poikien arjessa väkivalta ja sillä pelottelu on keskeinen vallan väline, turpiin saamisen pelko jatkuvasti läsnä. Nykyään koen enää harvoin väkivallan uhkaa, ns. ’turpiinvetovuodet’ ovat onneksi takanapäin. Väkivalta kuitenkin liittyy ja liitetään minuun miehenä. Tilastot ja lööpit kertovat surullista tarinaa miesten väkivaltaisuudesta. 

Väkivaltaan liittyy paljon harmaita alueita. On kiellettyä ja sallittua ja hyväksyttyä väkivaltaa, mutta missä kulkevat näiden rajat? Millaista sallittu väkivalta saa olla? On utopistista ajatella ettei väkivaltaa olisi; sivistyneimmissäkin yhteisöissä murhataan ja tapellaan. Kuinka paljon väkivaltaa yhteiskunnassa voi olla ennen kuin siitä pitää huolestua? Onko miesten väkivaltaisuus synnynnäistä vai opetettua? Eli ovatko pojat luonnostaan väkivaltaisempia kuin tytöt vai onko vallitseva miehen malli sellainen, että se opettaa miehet väkivaltaisiksi? Vähentäisikö väkivallan totaalikielto, viihteestäkin, väkivallan määrää vai suuntaisiko se väkivallan yh enemmän väärille hallitsemattomille raiteille? Entä väkivalta muutoksen voimana? Monen sorretun sankaritarinaan tai tekoon liittyy väkivaltaa. Väkivalta onkin paljon monimuotoisempaa ja monimutkaisempaa kuin minulle pienenä opetettiin.

Kaikki näyttelytöiden nimet on lainattu Bud Spencer ja Terence Hill-elokuvien nimistä. Nuorena ahmiessani action-elokuvia ne toimivat eräänlaisena esittelynä väkivaltaisen viihteen maailmaan. Niissä yritettiin huonolla maulla elvyttää varhaisen Hollywoodin slapstick-perinnettä, jossa väkivalta oli naurun asia.

Näyttelyn kuvat on koottu yleisestä kuvatulvasta, erityisesti internetistä. Inhimillisen vapauden foorumina internet toisintaa myös inhimillisiä tabuja ja niiden nurjia puolia. Täytyttyään ensin pornosta on internet alkanut täyttyä väkivallasta. Hollywood-tappeluihin kyllästyneet väkivallan kuluttajat haluavat nykyään nähdä oikeita tappeluja, joissa oikea veri lentää, mistä kielii “real fight” ja “street fight” sivustojen suuri määrä ja suosio. Näyttelyn aiheen raskauden vastapainoksi valitsin tekniikaksi hetkellisen ja herkän vesivärimäisen akryyleillä maalaamisen.”

• Aleksi Tolonen (s. 1974) on valmistunut vuonna 2005 Kuvataideakatemiasta taidegraafikoksi. Hän on ollut mukana ryhmänäyttelyissä mm. Kiasmassa, Helsingin kaupungin taidemuseossa, Berliinissä, Moskovassa ja Myymälä Galleriassa. Yksityisnäyttelyissään hän on tutkinut erityisesti miehenä olemista, miesten maailmaa.

• Tervetuloa galleriaan Taiteiden yönä pe 22.8. klo 17–22, Aleksi Tolonen paikalla.
Klo 19–21 kuvataiteilija Bambu Hellstedtin vetämä taiteilijaraati 2, ks. erillinen ohjelma.

•Galleristit ry:n galleriakierros su 7.9. klo 12. Aloitus Galleria Duetosta (Heikki Kukkonen), Galleria Katariina (Aleksi Tolonen), Galleri Sinne (Nina Lassila) ja Taidesalonki (ossi Teerimäki & Esa Tuomiranta). Oppaana Pekka Rytkönen, vapaa pääsy, tervetuloa!

 

Hanna Tammi - grafiikkaa / grafik / graphics, 30.7.-17.8.2008

Näyttelyn kuvagalleriaan linkki tästä 

 

Taidegraafikko Hanna Tammi käsittelee töissään ihmissuhteita. Vahvoissa kuvissa tarinoiden kulisseina ovat usein kaupunkinäkymät, joiden näyttämöinä toimivat varjoiset katutilat, kerrostalojen mustat neliöt ja huonetilat, joihin pääsee tirkistelemään ikkunoiden läpi ja verhojen lomitse. Maaseudulta Tammi on poiminut teoksiinsa pitkät tiet.

Kaupunkikuvia-sarja sai alkunsa jo Tammen opiskeluaikana Kuvataideakatemiassa 1997–2001. Tarina on jatkunut ja saanut uusia käänteitä. ”Reissatessani kaupungin ja maaseudun väliä kaupungin anonymiteetti alkoi sekä kiehtoa että ahdistaa. Välillä tuntui, että vain koirat voivat kohdata toisensa kadulla ja ottaa kontaktia. Itseäni en ole tuntenut kovin sankariksi, mutta töissäni alkoi esiintyä sankarihahmo, oman elämänsä haltuun ottaja.”

Katunäkymissä ja teillä elämäänsä vaeltava sankarihahmo taistelee pahuutta ja pelkoja vastaan, kanssakulkijoinaan ja -kokijoinaan eläimet ja ihmiset. Tarinat kertovat iloista ja suruista, elämän sattumanvaraisuudesta ja matkalla olemisesta, riittämättömyyden tunteesta ja oman elämän sankaruudesta. Kulkeminen ja elämän mittainen matkalla olo ovat seikkailijan tie ja peili.

• Hanna Tammi (s. 1965) käyttää tekniikkanaan mustavalkoista carborundumia ja kuivaneulaa, joihin yhdistää piirtämistä. Usein palasista syntyy isompia kokonaisuuksia, eri muotoisille pohjille leikattuja uniikkeja tarinoita. Tammi on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2001 ja pitänyt aktiivisesti näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla.

• Taiteilija kertoo näyttelystään sunnuntaina 17.8.2008 klo 13–16. Tervetuloa!

 

Salla Laurinolli ja Samuli Laurinolli – Battlefield, 9.–27.7.2008

NÄYTTELYN KUVAGALLERIAAN PÄÄSET TÄSTÄ LINKISTÄ 

Kuvataiteilijat Salla Laurinolli ja Samuli Laurinolli pystyttävät näyttelyynsä taistelukentän maalauksista ja esinekoosteista. Yksilön kamppailun ja tasapainon hakemisen he näkevät vakavasti ja hyväntahtoisesti. Muistot, mielleyhtymät ja kokemukset elämästä ja luonnonmaisemasta, jossa ihminen on läsnä, muuntuvat arjen keräysprosessissa kuviksi ja uudelleenkoostetuiksi esineiksi.

Salla Laurinolli: ”Maalausteni yhdistävä tekijä on universaali yksilön kamppailu ison edessä. Maalaan ihmishahmoja, rakennuksia, luontoa, luonnon ja ihmisen keinotekoista ristiriitaa.” Arki ja kaupunkitila ovat saaneet rinnalleen enenevässä määrin luontoa. ”Ajattelen maisemaa ihmisen läsnäolona. Maalarin ja ihmisen olemassaolo tuovat tyyneyteen särmän, esimerkiksi hylätyn hyppytornin ja rikkoutuvan kuvapinnan muodossa.”

Samuli Laurinolli: ”Kerään esineitä, puran ja hajotan, maalaan ja kokoan uusia esineitä osista. Käsittelen esinekoosteissani yhteiskunnan ilmiöitä ja yksilön elämää. Usein katson kokonaisuutta yksilön kautta, tässä näyttelyssä parisuhteen ja koti-isänä olemisen näkökulmasta.” Lasten hiekkalaatikkokinastelu muuttuu aikuisten maailmaan siirrettynä totena pelinä panssarivaunuiksi shakkiruudukolla. ”Näen teokseni enemmän väreinä kuin veistoksina. Oikeanlaisen tekokukan löytämiseen voi mennä valtavasti aikaa.”

• Salla Laurinolli (s. 1976) on valmistunut kuvataiteilijaksi SAMK Kankaanpäästä ja opiskellut Taidekoulu Maassa. Samuli Laurinolli (s. 1976) on valmistunut kuvataiteilijaksi SAMK Kankaanpäästä ja hänellä on myös rakennusarkkitehtuurin opintoja. Molemmat ovat osallistuneet aktiivisesti yhteisnäyttelyihin ja pitäneet yhdessä näyttelyt Tampereella ja Lahdessa. He ovat Taidemaalariliiton kokelasjäseniä ja Hämeenlinnan Taiteilijaseuran ja Ars-Häme ry:n jäseniä.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 27.7. klo 13–16. Salla Laurinolli ja Samuli Laurinolli kertovat näyttelystään.

Kiitos Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahastolle.

 

Tero Nauha, Elimiä ilman kehoja, 18.6.–6.7.2008

KLIKKAA TÄSTÄ NÄYTTELYN KUVAGALLERIAAN

Miten esittää ihmisen keho ja kokemus kehostaan? Elinten ja jäsenten järjestyksenä, järjestäytymisenä ja kertautumisena?

Keho on ollut Tero Nauhan piirustusten lähtökohta ja kiinnostuksen kohde opiskeluajoista lähtien. Galleria Katariinan näyttelyyn hän valmistaa suurikokoisia piirroksia, materiaalina hiili, pastelli, lyijykynä ja akvarelli. Hän tutkii ja lähestyy kehoa ja kehokokemusta eri lähtökohdista, pyrkien tuomaan kehoa esiin koosteena ja oliona, joka liittyy muihin olentoihin ja objekteihin.

Parhaillaan esitystaiteeseen syventyvän kuvataiteilijan piirustukset ovat osa kehollisten kuvien ja live-esitysten sarjaa. Esitysten ja kuvien keskiössä ovat kehon ja rajaamisen kysymykset.

• Kuvataiteilija, performanssitaiteilija, videotaiteilija Tero Nauha (s. 1970) on opiskellut mm. Rijksakademissa Amsterdamissa ja syventää parhaillaan opintojaan Teatterikorkeakoulussa. Hänen piirustuksiaan on ollut esillä ryhmänäyttelyissä ja kutsunäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Nauhan edellinen yksityisnäyttely Helsinginssä oli vuonna 1999, Kluuvin galleriassa. Hän on mm. Taidemaalariliiton, MUU ry:n ja AV-arkin jäsen.

 

Liisa Pajula-Mäkinen, Tässä ikuisuudessa, 28.5.-15.6.2008

 

Klikkaa tästä näyttelyn kuvagalleriaan/mera bilder/More Pictures

Paratiisi. Nyt. Historiassa, tarinoissa, taruissa, mielikuvissa, ajassa ja ajattomuudessa.

Kuvataiteilija Liisa Pajula-Mäkisen kylläisten maalausten tarinat syntyvät etruskien menneisyydestä, Kalevalaisesta lintukodosta, oman elämän käänteistä, saduista, symboleista ja kirjoituksista. Arkeologia ja historia ovat olleet hänelle läheisiä aihepiirejä jo opiskeluajoista lähtien. Uusimpiin kuvien herättäjiin kuuluu taivaan ja maan välinen lintukoto, välitila.

Maalausten symboliikka on runsasta, yleisesti tunnistettavaa ja omakohtaista. Egyptiläisten ennustusten kissa ja oma lemmikki, on ollut matkalla paratiisiin jo pidempään. Uudestisyntymisen simpukat kumpuavat Botticellista, enkelit voittavat hyvyydellään pahan, lapset vaeltavat maisemassa minuuden arkkityyppeinä ja puut kerto at yhden ihmisen ja kansakuntien elämänhistoriaa.

Suru ja lohtu. synkkä ja valo tasapainottelevat. Elä än kontrastit hakevat keskinäistä järjestystä, vaihtelevat maalausten herättämästä tunnetilasta toiseen.

• Liisa Pajula-Mäkinen (s. 1950) on valmistutunut Suomen Taideakatemian koulusta ja pitänyt näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Hän on Taidemaalariliiton ja Helsingin Taiteilijaseuran jäsen.

 

Jenni Hiltunen, I Like It. I copy It, 7.5.-25.5.2008

Kuvataiteilija Jenni Hiltusen maalausten ihmiset esiintyvät muotokuvamaisissa poseerauksissa, aamuöisillä kaduilla, juhlien jälkeen, naamioituina ja samalla paljastettuina, henkilökuvina, identiteetteinä, tunteina.

Loputtomasta kuvien ja tapahtumien informaatiotulvasta Hiltunen poimii vaikuttavia yksityiskohtia, yhdistelee, abstrahoi ja pelkistää väreiksi, hiuksiksi, silmiksi, suiksi. Häntä kiinnostaa ihmisen halu asettautua kuvan kohteeksi ja kuvattavan kohteen muuntuminen rumankauniiksi tulkinnaksi harmoniasta ja kauneudesta.

Usein toiseksi vinksahtaminen tai muuntautuminen on kiinnostavinta: sensuellista ja viettelevästä poseerauksesta tulee epäonnistunutta pornoa, miehet pukeutuvat naisiksi, kauneusihanteet kyseenalaistuvat, muoti sekoittuu osaksi identiteettiä. Henkilöt muuntuvat salaperäisyytensä säilyttäviksi väriabstraktioiksi, taitaviksi ja spontaaneiksi snapshoteiksi maalauskankaalla.

• Jenni Hiltunen (s. 1981) on valmistunut Kuvataideakatemiasta 2007. Hänen maalauksensa ovat ehtineet herättää huomiota mm. Uusi maalaus -näyttelyssä Lahden taidemuseossa keväällä 2008 ja tulevana kesänä Hiltunen osallistuu ryhmänäyttelyihin Retretissä ja Belgradissa, Serbiassa. Hän on Taidemaalariliiton ja Helsingin Taiteilijaseuran jäsen.

• Taiteilijatapaaminen sunnuntaina 25.5.2008 klo 13–16, Jenni Hiltunen kertoo näyttelystään. Tervetuloa!

Riikka Mäkikoskela, Kulumia, valumia, viiltoja, 16.4.-4.5.2008

Kuvanveistäjä Riikka Mäkikoskelalle työskentelyprosessi ja siinä löytämisen riemu on oleellinen osa teoksen muotoutumista. Kulumat, valumat ja viillot kehittyvät hitaassa mietiskelyssä ja tekemisessä; lopullisen muotonsa teokset saavat näyttelyä rakentaessa, suhteessa tilaan.

Mäkikoskela yhdistää veistoksissaan kokem ksellisuutta ja käsitteellisyyttä sekä kolmiulotteisuutta ja kuvaa. Lähtö ohdat ovat kulttuurisia, ihmisen muovaamasta maailmasta: kohtauksia elämästä, ihmisten jättämien jälkien ja tulevien jälkien näyttämöitä, aikatasojen, ajatusten ja tekojen kohtaamista nykyhetkessä.

Pohdinnat ihmissuhteista, aikuiseksi kasvamisesta, myötäelämisen pyrkimyksestä ja vaikeudesta, oman itsen näkemisestä ja unohtamisesta sekä tradition tulkinnasta rakentuvat puusta, kurasta, vuosien työn jäljistä joogamatoissa, lakritsinauhasta, höyhenistä, talvitakista, nuken housuista ja kengistä, liimasta ja ompeleista. Mikä on todellista ja mikä kuviteltua? Milloin maailma vastustaa tai elämä kantaa?

Kulumat, valumat ja viillot tarkastelevat oivaltavasti, hienovaraisesti ja toiveikkaasti kohdettaan: elämää.

• Riikka Mäkikoskela (s. 1975) on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulun Taideinstituutissa sekä Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 2001 alkaen ja osallistunut yhteisnäyttelyihin. Riikka Mäkikoskela on Kuvanveistäjäliiton kokelasjäsen ja Helsingin Taiteilijaseuran jäsen.

• Riikka Mäkikoskela kertoo näyttelystään taiteilijatapaamisessa sunnuntaina 4.5.2008 klo 13–16. Tervetuloa!

Susanna Iivanainen, Liquid Life, 26.3.-13.4.2008

Susanna Iivanaisen näyttelyn kuvagalleriaan linkki tästä

”Uteliaisuus vie eteenpäin, mutta pelkokin on elämää ylläpitävä voima”, kuvataiteilija Susanna Iivanainen toteaa maalaustensa vesiaiheista. Veden luonne kiehtoo, sekä konkreettisesti että metaforien kautta.

M tä pinnan alla tapahtuu? Iivanainen o tutkinut pinnan alaista elämää sukeltamalla meressä. ”Kun on itse vedessä, käytössä ovat kaikki aistit; veteen tulee hyvin henkilökohtainen suhde.” Veden kerroksellisuus ja sen mieleen tuomat metaforat sopivat Iivanaisen ajatusmaailmaan yleisemminkin. Vesi toimii kuvana mielestä.

Syvään mereen mahtuu paljon: tuntematon pohjakerros, pieneliöiden elämää, pintaa kohti kasvava valoisuus ja ilmeisyys. Mittakaavat vaihtelevat ja merestä löytyy monia erillisiä pienoismaailmoja. Vesi on liikettä, muutosta, elämän alkua ja kiertokulkua. Liquid Life -teoksessa korallit vertautuvat verisuonistoon. ”Kun puhutaan ihmisen tunteista ja tunnetiloista, sanasto on usein samaa kuin vedestä puhuttaessa: kellutaan, virrataan, hukutaan, sinnitellään pinnalla, uidaan syvissä vesissä.”

Teokset on maalattu pääasiassa musteella ja suolalla, jotka ovat myös osa merta ja meren elämää. Musteläiskä-testimäisyys vie psykologiseen ulottuvuuteen. Salaperäinen vesi esiintyy Iivanaisen teoksissa tapahtumapaikkana, mutta myös tunnelmana tai näyttämönä ihmisenä olemiselle ja mielen rakenteille.

• Susanna Iivanainen (s. 1973) on valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun Pallas-ohjelmasta 2006 ja opiskellut mm. Taidekoulu Maassa. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä ja osallistunut aktiivisesti yhteisnäyttelyihin vuodesta 1995 ja on Taidemaalariliiton kokelasjäsen ja Helsingin Taiteilijaseuran jäsen. Vesi-aihe tuli Iivanaisen teoksiin 2002. Uusimmissa töissä ihminen on vahvasti läsnä.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 13.4.2008 klo 13–16. Susanna Iivanainen kertoo näyttelystään.

Henrietta Lehtonen ● piirustuksia, installaatioita | ritningar, installations | Drawings, Installations

Linki näyttelyn kuvagalleriaan

Galleria Katariina tuo kuvataiteilija Henrietta Lehtosen (s. 1965) näyttelyn Helsinkiin. Edellisen kerran hänen yksityisnäyttelynsä nähtiin Helsingissä 1998 Galleria Kari Kenetissä. Lehtonen debytoi vuonna 1987 ja on osallistunut lukuisiin näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla mm Venetsian, Sydneyn ja Istanbulin biennaleihin.

Suurikokoiset, himmeät lyijykynäpiirustukset ovat sisäkuvia.Taiteilija kuvaa niissä pikkutarkasti dokumentoiden omaa työ- ja asuintilaansa. Tekijä on ensin muodostanut ympärilleen tilan, jonka voi ajatella olevan heijastus hänen sisältään. Tilassa tehdyt piirustukset näyttävät kaiken muun paitsi taiteilijan itsensä: muodostuu eräänl inen käänteinen omakuva.
“On kuin tekisin hidasta, rautalankapiirroksista syntyvää kolmiulotteista mallia, virtuaalista tilaa, suurille valkoisille paperiarkeille. ” Kaukaa suuret pinnat näyttävät tyhjiltä. Hennoin viivoin piirretyt lukuisat yksityiskohdat näkyvät vain lähelle menemällä. Lehtonen rakentaa tilaan myös posliiniesineistä koostuvan installaation. Näyttelyn teokset ovat vuosilta 2006–2008.


Marikka Kiirikoff, Matkalla Eldoradoon 13.2.-2.3.2008

Linkki näyttelyn kuvagalleriaan

Maalaan näkymää kerrostalon pihasta, jonka laskeva aurinko värjää epätodellisen kauniilla valolla. Tai samaisen talon ylimmän kerroksen ikkunasta rajautuvaa näkymää kylmään ja pimeään, mutta kauniiseen avaruuteen. Kokemus avaruudesta vertautuu lasten leikkeihin. Lapset liikkuvat todellisuuden rajalla, sen kummallakin puolella.

Kuvataiteilija Marikka Kiirikoffin maalaukset ovat vahvoja kuvia sisäisestä ja ulkoisesta maisemasta, onnen ja epäilyksen kokemisesta arkisessa lähiöympäristössä. ”Minulta meni 33 vuotta sen asian tajuamiseen, että en voi keksiä mitään ihmeellisempää kuin mitä täällä jo on. Itse asiassa en voi mielikuvituksellani päästä lähellekään todellisuuden ihmeitä. Todellisuutta on vain osattava katsella ja havainnoida ja sitä olen kuluneina parina vuotena opetellut.”

Kiirikoffin aiempien töiden ihmiskasvojen tarina laajentuu ihmisiä ympäröivään maailmaan. Osana maailmaa on fantasia. ”Täällä nyt elän ja täällä on kaikenlaisia ihmisiä, kaikenlaisia maa lmoja. Olen halunnut kuvata aivan tavallista ympäristöä, kauneutta siellä missä s tä ei odottaisi näkevänsä, elämää jossa arjen keskellä ilmenee kokemus pyhyydestä. Sillä tarkoitan äärimmäisen merkityksellisyyden yleisinhimillistä kokemusta.”

Maalaamiselle Kiirikoff on antanut vapauden kuljettaa havaintoa omaan suuntaansa. Jokaisella onnistuneella maalauksella on oma tahtonsa ja logiikkansa. ”Ja kaikkien sisältöjen tulisi ilmetä maalausjäljen kautta.” Kiirikoffin teoksille ominaista on yhdistää rosoinen ja rujo viimeistelemättömyys koristeellisiin elementteihin ja yksityiskohtiin. ”Vaikka kuvaisin ahdistaviakin seikkoja, pyrin kuitenkin aina visuaaliseen rikkauteen ja monitulkintaisuuteen. Maailma on vaikea paikka, kuitenkin rakas.”

• Kuvataideakatemiasta 2002 valmistunut Marikka Kiirikoff (ent. Korhonen, s. 1974) on osallistunut yhteisnäyttelyihin ja pitänyt aktiivisesti yksityisnäyttelyitä Suomessa, viimeksi kaksi vuotta sitten tm•galleriassa. Hän on Taidemaalariliiton jäsen.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 2.3.2008 klo 13–16. Marikka Kiirikoff kertoo näyttelystään.

Näyttelyä ovat tukeneet Valtion kuvataidetoimikunta ja Uudenmaan taidetoimikunta

Sampo Malin, Tunnustan valoa, etsin väriä 23.1.-10.2.2008

Tilaveistoksia | Rumskulpturer | Light Sculptures

Kuvanveistäjä Sampo Malinin ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä yksityisnäyttelyssä nähdään tilaan veistet yjä teoksia. Ne ovat avoimia, visuaalisia ajatuksia ja kysymyksiä väristä ja valosta, sekä niiden yhteistoiminnasta. Miten me näemme ja koemme valoa ja väriä, mitä oikeastaan näemme?

Epämääräinen, harmahtava muoto lattialla ei oikein tiedä mikä tai mitä se on – ei minkään muotoinen, ei minkään värinen, vaihtelee varjonsa väriä ja kyseenalaistaa tietyn ja määritellyn. Pitäisikö olla hieno ja kiiltävä? Minkä värinen varjo on?

Värin ja valon esiin tuomisessa vesi on vahva elementti; veden liikkuvuus, läpinäkyvyys, muotojen vääristämisen ja tehostamisen voima. Näyttelyn vesiteoksessa Malin leikkii maalin ja värin olemuksella. Vettä Malin on käyttänyt myös aiemmin mm. kolmiulotteisena vesihöyrypallona. Konkreettisimmin valon materialisoitumista Malin tarkastelee teoksessa Kasautunut: kun lamppu sammutetaan, mitä jää jäljelle?


• Sampo Malin (s. 1977) valmistui vuonna 2007 Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolta. Opiskeluaikana hän piti yksityisnäyttelyn Kuvataideakatemian galleriassa ja on osallistunut yhteisnäyttelyihin. Vuonna 2007 Malin oli mukana Venetsian Lido OPEN 2007 -näyttelyssä teosparilla Egot, joista toinen heijasti aurinkoa, toinen yötä sisäänrakennetulla valollaan.

• Tervetuloa taiteilijatapaamiseen sunnuntaina 10.2.2008 klo 13–16. Sampo Malin kertoo näyttelystään.

Näyttelyä ovat tukeneet Oulun läänin taidetoimikunta, Taiteen keskustoimikunta ja Föreningen Konstsamfundet.
Näyttelyn yhteistyökumppani on Servaali Oy/Pilsner Urquell.

 

Armas Hursti & Helvi Mustonen, Tämä on annettu, 3.1.-20.1.2008

Tämä on annettu on kahden ansioituneen kuvataiteilijan yhteisnäyttely: Armas Hurstin puupiirroksia ja Helvi Mustosen maalauksia uskonnosta, eksistentialismista, tunteista ja vastakohtaisuuksista.

Armas Hursti on yksi taitavimmista ja omaleimaisimmista puupiirtäjistämme. Jälki on vahvaa ja rosoista, suorasukaista ja tinkimätöntä. Värit ja mustavalkoisuus ovat voimakkaita, ekspressiivisiä. Helvi ”Hevi” Mustonen tekee mitä tuntee, vaikka tuntemukset olisivat synkkiä ja ahdistaviakin. Hän pelkistää tilan väreiksi ja maalaa symbolistisia eläimiä, ihmisen tunteita, mielialoja.

Voima, rajuus, inhimillisyys, rehellisyys ja rehevyys kuvaavat molempien taiteilijoiden työskentelyä. Aiheet ovat pysäyttäviä. Mikä on ihmisen paikka tässä maailmassa?

• Armas Hursti (s. 1934) ja Helvi Mustonen (s. 1947) ovat pitäneet lukuisia näyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla. Hursti debytoi vuonna 1966 ja Mustonen 1972. Yhteisnäyttelyitä heillä on ollut aiemmin Espoossa, Turussa, Porvoossa ja Seinäjoella. Hursti on Taidemaalariliiton, Suomen taidegraafikoiden, Hyvinkään Taiteilijaseuran ja Viipurin Taiteilijaseuran jäsen. Mustonen on Taidemaalariliiton ja Hyvinkään Taiteilijaseuran jäsen.

Kirsi Pitkänen, Kohde Katariina 55 m2 | Försäljningsobjekt Katariina 55 m2 | Target Katariina 55 m2, 28.11.–1 .12.2007

Kohde Katariina 55 m² – kalustettu asuinhuoneisto, jonne saavutaan asuntoesittelyyn. Kohdetta on aikaisemmin asuttanut henkilö, jonka naapurit ovat nimenneet Julistajaksi. Nyt kohdetta yritetään kaupitella tuleville ostajille. Kohteesta voi myös ostaa muun muassa Nuhtelu-saippuaa sekä juoruilevia valokuvamuotokuvia.

Kirsi Pitkäsen taiteessa painottuvat erityisesti performanssi ja installaatio, joihin hän yhdistää valokuvaa, valoa, ääntä tai videokuvaa. Lähestymistapa on yhteiskunnallinen ja ironisoiva.

Kohde Katariina 55 m² on sekä installaatiota, performanssia, videoteoksia, kuunnelmia että valokuvia. Yhteiskunnallisia teemoja lähestytään huumorin kautta. Näyttely päättää Pitkäsen Julistaja-kiertueen, joka alkoi vuosi sitten kansainvälisillä ANTI-nykytaidefestivaaleilla Kuopiossa. Tuolloin Pitkänen huusi Savon Sanomien yleisönosastokirjoituksia megafonilla Kuopion kaupungintalon parvekkeelta. Julistaja esiintyi myös Outokummussa, Turussa, Jyväskylässä, Tampereella ja Mikkelissä. Julistajan sanoma muodostui kunkin esiintymispaikan ajankohtaisista paikallislehdistä.

Kohde Katariina 55 m² esittelee Julistaja-kiertueen kohokohtia ja pureutuu syvemmälle Julistajan henkilöhahmoon. Vaikka yhteiskunnallisia teemoja lähestytäänkin ironisesti ja huumorin kautta, näyttely pohtii myös vakavasti yksinäisyyttä ja sitä mihin se saattaa lopulta ihmisen ajaa kun oma elämänsisältö alkaa muodostua muiden elämän tarkkailusta.

• Mitä julistajalle sitten tapahtui? Siitä kertovat näyttely ja tarkemmin asuntoesittelijämme kohteessa Katariina 55 m2, Kalevankatu 16, avajaisten y teydessä tiistaina 27.11.2007 klo
17–19 sekä perjantaina 7.12. klo 15–17 ja keskiviikkona 19.12.2007 klo 15–17. Tervetuloa!

• Kirsi Pitkänen (s. 1979) on valmistunut 2004 Kuopion Muotoiluakatemian erityistekniikoista. Kohde Katariina 55 m² on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Helsingissä. Pitkänen on osallistunut aktiivisesti kotimaisiin yhteisnäyttelyihin ja performanssitapahtumiin. Hän on MUU ry:n ja Ars Liberan (Kuopion kuvataiteilijat) jäsen.

 

Topi Ruotsalainen, Insiders – Me kaksi ja jengi | – Vi två och gänget | – Two of Us and the Gang, 7.11.–25.11.2007

Kuvataiteilija Topi Ruotsalainen (s. 1979) on lahjakas nuori tekijä, joka luottaa teoksissaan esittävyyteen, rivien väliin kätkeytyvään yllättävyyteen ja ihmiskehon kertovuuteen. Hän on saanut Taidekeskus Salmelan kannustusstipendin ja osallistui hyvällä menestyksellä Salmelan kesään 2007. Insiders – Me kaksi ja jengi on Ruotsalaisen neljäs yksityisnäyttely, jonka myötä hän valmistuu Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi. Ruotsalainen on Helsingin taiteilijaseuran jäsen ja Taidemaalariliiton kokelasjäsen.

Me kaksi, teos ja minä: minä taiteilija, minä katsoja. Topi Ruotsalainen haastaa katsojan ajatus- ja katsomisleikkiin maalaustensa äärelle. Maalari kommunikoi teoksensa kanssa ja teos katsojan kanssa – mutta mikä on viesti, jonka katsojaa saa?

Sisääntulohuoneen s urissa teoksissa maalausten henkilöt kääntävät selkänsä katsojalle ja tilalle, aivan kuin kukaan ei olisi kiinnostunut näyttelytilasta. Katsoja jätetään ulkopuoliseksi ja vaille varmuutta siitä, mihin kuvattujen hahmojen mielenkiinto on suuntautunut. Vain yksi henkilöistä tarkkailee piirinsä keskeltä näyttelytilaan astujaa.

Toisen huoneen pienissä teoksissa ihmiset nähdään osana joukkoa, yhteisön yksilöllisinä jäseninä, erottautujina ja soluttautujina. Hahmot eivät poseeraa taiteilijalle, vaan kehojen asennot ja vaatetus pelaavat omia pelejään muiden ryhmäkuvan ihmisten kanssa. Kasvojen ilme jää katsojan mielikuvituksen täydennettäväksi. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Ruotsalainen kuvaa yksilöiden välille syntyvää näkymätöntä toimintaa, jännitteitä ja hierarkioita, ihmisen oloa kehossaan ja reagoimista ympäristössä vaikuttaviin muihin kehoihin.

”Olen ihastunut saksalaisten varhaisromantikkojen ajatukseen maailman romantisoimisesta. Kaikki mikä on tuttua ja jokapäiväistä tulee näyttää uudessa valossa. Pyrin sisällyttämään töihini yllättävän, oikeastaan olemassa olemattoman, elementin ihmisten arkipäivän tapaamisten keskelle.”

 

Pekka Paikkari, Ajatus ylittää vuoret | Meningen att korsa bergen | Attempting to go over Mountains

17.10.–4.11.2007

Taiwan tammikuussa 2007: joukko taiteilijoita lähtee ylittämään vuoria päästäkseen toiseen kylään. He eivät pääse huipulle, sillä sää muuttuu lumiseksi, rakeiseksi, hengenvaaralliseksi. Kiertotie vie eksyk iin, on palattava omia jälkiään takaisin. Se on ainoa mahdollisuus selvitä vaikeasta tilanteesta.

Kuvanveistäjä Pekka Paikkari on pohtinut viimeaikaisissa teoksissaan peripetian käsitettä; suurta käännettä draamoissa, yllättävää, kaiken muuttavaa elementtiä. Se voi olla yllätyksellisesti ja dramaattisesti muuttuva tilanne matkalla. Se voi olla murtumapiste, käännekohta, jossa joku asia muuttuu toiseksi. Pyrkimysten, ajankulun ja käännekohtien verkostossa on pysyviä ja muuttuvia, hauraita ja vahvoja, voimakkaita ja aavistuksenomaisia hetkiä ja kokemuksia, päättymättömänä virtana. Muutoksen alaisena oleminen on olemisemme perusta. Murtumapiste, käännekohta, on täynnä mahdollisuuksia.

Paikkarin suuret, poltetusta savesta tehdyt reliefit on koottu ohuista palasista. Osa paloista asettuu neliöiksi, suorakaiteiksi, ellipseiksi, ympyröiksi. Osa on kehystetty lasin taakse, osa pyrkii murtamaan tarkat rajat. Reliefien pintoihin muodostuu aaltoilevia, pyöriviä ja polveilevia kuvioita, elämän jälkiä, käännekohtia. Paikkari rakentaa sekä aikaa ja paikkaa uhmaavia että niistä itsensä ammentavia teoskokonaisuuksia.

Ajatus ylittää vuoret.

· Pekka Paikkari (s.1960) on ansioitunut taiteilija ja muo oilija. Hän on työskennellyt 1980-luvulta lähtien Arabian taid osastolla ja pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin Suomessa ja maailmalla (mm. Kaarina Kaikkosen kanssa Saksassa). Näyttelytrilogia Suuri keskeneräinen huipentui Aboa Vetus & Ars Nova museoon vuosi sitten. Marras-joulukuussa 2007 Paikkari on mukana lontoolaisen Galerie Besson’in osastolla Sofa taidemessuilla Chicagossa. Paikkarin teoksia on mm. Victoria & Albert museossa, Barcelonan keramiikkamuseossa, Shigaragissa Japanissa, Designmuseossa Helsingissä, Joensuun ja Tammisaaren taidemuseoissa, Pohjolan Taidekokoelmassa, Handelsbankenissa Ruotsissa ja yksityiskokoelmissa. Pekka Paikkari on Suomen kuvanveistäjäliiton jäsen.

· Tervetuloa esitelmätilaisuuteen tiistaina 23.10.2007 klo 18. Pekka Paikkari kertoo työskentelystään ja näyttää kuvia

Merja Heino - Hermine L:n ihmeellinen herbaario ja muita kuvia

Galleria Katariina 26.9.-14.10.2007

Kuvataiteilija Merja Heino on viimeaikaisissa näyttelyissään ollut Paratiisia etsimässä. Hermine L:n ihmeellinen herbaario ja muita kuvia tuo Paratiisin kosketeltavaksemme, tähän ja nyt. Kaukaisen ja saavuttamattoman tilal a on läsnäolo, paratiisi ympärillämme.

Herbaario-sarjan mustavalkoiset maalaukset, värikylläinen animaatio Paratiisikuvia ja hiljaiset maisemat luovat salaperäisen ja kutsuvan kokonaisuuden. Se pyytää katsojaa kiinnittämään huomiota siihen, mitä ympärillä on.

Heinolle Paratiisin aineksia ovat vintiltä löydetty vanha herbaario, eksoottinen Gambia, kasvimaa kotona, orkideanäyttely ja kasvitieteelliset puutarhat. Kasvimaailman monimuotoisuus ja muotojen moninaisuus kiehtovat. Maisemien takaa tulevat esille huikeat yksityiskohdat; analyyttisesti, kasvitieteellisesti, mutta kuvan ehdoilla.

Hermine L:n herbaariossa kohtaavat viattomuuden ihanne ja todellisuuden rehevyys.

· Merja Heinon (s. 1959) taiteellinen työskentely muodostaa jatkumon; länsimaisen kollektiivisen ornamenttimuistin kautta ihmisen henkilökohtaiseen muistiin, unohtamiseen ja muistiin palautumiseen. Paratiisin kaipuusta sen läsnäoloon. Heino on valmistunut taidekoulu Maasta ja Teknillisestä korkeakoulusta. Hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä vuodesta 1995 alkaen ja osallistunut yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan on mm. Eduskunnan taidekokoelmassa, Helsingin kaupungin taidemuseossa ja Nokia Mobile Phonesilla. Hän on Taide aalariliiton, Helsingin Taiteilijaseuran ja Muu ry:n jäsen.

Janne Kaarlehto Tämä hetki - This Moment in Time

Galleria Katariina 5.9. - 23.9.2007

Kuvataiteilija, taidemaalari Janne Kaarlehto (s. 1958) on kuljettanut maalauksissaan jo jonkin aikaa pyöreyden tematiikkaa. Tuo tematiikka muuttuu, virtaa, liikkuu ja on. Voidaanko ymmärtäminen k sittää ympäröimisenä? Viivalla ympäröidyt pyöreät alueet ovat kuin kuvia hetken kosketuksesta. Ne ovat avauksia katsojan suuntaan, avoimia kohtauspaikkoja kokemuksille, ajatuksille ja tulkinnalle. /p>

Pinta, muoto ja viiva ovat Kaarlehdon välineitä. Harmaan, mustan ja valkoisen sävyt riittävät, väri on eri asia. Silti – väri kiehtoo. Myös harmaan asteikko aukaisee räväkästi tilan, kun käytössä ovat sen ääripäät musta ja valkoinen. Tulos ei ole harmaa, vaan jotain mikä soi. ”Maalaus on toimintani tapahtumapaikka, maalatessani olen.” Se miten tuo oleva muuttuu näkyväksi, tapahtuu vaistonvaraisesti. Se on uneksimista, kuvittelua, muistamista; äkillinen hyökkäys, kiihtyvä raivonpuuska; se on paikallaan olevan ihmisen liikettä, jota luonnehtii ihmetys. Nyt kuvittelu, tunteet ja mielenmaisemat saavat ympyrämäisen muodon: tunnemöykky, tunnemuoto, yritys rajata ja avata tunne; mielleyhtymä.

;”Sanotaan, että taide on mielen tyhjentämistä merkityksistä. Juuri tässä hetkittäisessä olemisen avoimuudessa tapahtuvat ihmeelliset muodonmuutokset. Tässä pyörivässä liikkeessä, joka siirtyy katseesta, siitä mitä silmä koskettaa, näkemyksenä kankaalle ja takaisin silmään, voin tuntea jotakin siitä mitä kukaan ei voi omistaa tai hallita.” Kensho (jap.) = herääminen tähän hetkeen; nähdä todellinen olemuksensa, nähdä maailma sellaisena kuin se on.

Sakari Kannosto - Dreamspeed

Galleria Katariina 15.8. - 2.9.2007 Veistosinstallaatio

Kuvanveistäjä Sakari Kannoston Dreamspeed veistosinstallaatio on kolmas osa Riittämättömyys-trilogiaa. Ensimmäinen osa Jonon ohi/V.I.P – lasikuituinen pariskunta ohittamassa jonoa – nähtiin vuonna 2004 Fiskarsissa ja 2007 Mäntässä Suomen 25 parasta taiteilijaa -näyttelyssä. Toinen osa, Talo & Perhe, koostui uimapatjoista valmistetusta rintamamiestalosta ja pumpattavasta perheestä. Teos oli esillä 2005 Tennispalatsissa, Kuvataideakatemiasta valmistuvien näyttelyssä.

Dreamspeedissä Kannosto tutk i parisuhteen sisäisten voimien liikkeitä; riippuvuut a, riittämättömyyttä, itsestäänselvyyksiä, halua vapautua niistä ja ottaa omaa aikaa, lähteä seikkailulle irti arjesta ja halua määrittää oma nopeutensa. Osansa saavat myös elämän kaupallisuus ja nopea vaihtelu, kulutusyhteiskunnan jatkuva hedonismi.

Moni haluaisi lähteä, rakentaa irtosuhteita ja maistaa ’salaista karkkia’. Toiset lähtevät ja toiset vain unelmoivat. Silti kaikki kiiltävä ja kuorrutettu on houkuttelevaa. Maailmamme on rakennettu muotojen ja värien varaan. Sisällämme on koodeja, jotka aika ajoin yrittävät tunkeutua todellisuuteemme. Kumpuilevat, täyteläiset muodot ja kirkkaat värit vetävät. Ne vaikuttavat tiedostamatta valintoihimme ja saavat toimimaan tunnetasolla. Mikä elämässä on tärkeää: ihmiset, parisuhteet, onni, mammona, nopeat mielihyvän tunteet, vietit, kohtalo, arvot? Kysymys on hauraudestamme viettiemme keskellä. Huono itsetunto, riittämättömyys ja siitä johtuva huomio-hakuisuus johtavat kilpailuun ja samalla suojautumiseen. Kun suojaa oman itsensä, suojaa myös toisen ulos.

Dreamspeed on moottoripyörämessuosaston, pornokaupan, kolmenkympin kriisin ja parisuhteen sisällä tapahtuvan kilpailun sekoitus. Kaksi figuuria, ajopuvut, seisovat kaksintaisteluasennossa. Figuurit ovat kuin nykyajan Aatami ja Eeva, takanaan hyvän ja pahan tiedon puu, josta voi valita itselleen omenan. Ota maski, valmistaudu hurjaan kilpaan ja lähde yöhön. Himon kohde on vaaleanpunainen. Sen kumpuilevan seksikkäät muodot kutsuvat kurkistamaan kankaiden laskoksiin. Sisällä on jotakin kätkettyä, upea menopeli jolla lähteä seikkailuun. Voit määrittää vauhdin jollaista et ole ennen kokenut.

Dreamspeed ei kritisoi ihmisen valintoja, vaan näyttää mahdollisuuden valintaan, joka jokaisen on oman moraalinsa mukaan tehtävä. Sinulle tarjotaan mahdollisuus ostaa symbolisia onnen avaimia. Verhoudu maskiin ja suojapukuun. Ota avaimet käteesi, käynnistä moottori ja lähde seikkailuun – jos uskallat.

• Sakari Kannosto (s. 1973) valmistui Kuvataideakatemian kuvanveistolaitokselta 2005. Hän on osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla. Dreamspeed on Ka noston ensimmäinen laaja yksityisnäyttely valmistumisen jälkeen. Hän on Kuvanveistäjäliiton kokelasjäsen ja Helsingin Taiteilijaseuran jäsen. Kannoston teoksia on mm. Kansallismuseon, Tampereen taidemuseon ja Valtion taidekokoelmissa.

• Tervetuloa Taiteiden yöhön pe 24.8.2007. Klo 17–22 Sakari Kannosto paikalla. Klo 19–21 Bambu Hellstedtin vetämä taiteilijaraati ”Kaikki mitä olet aina halunnut tietää taiteesta, mutta et ole koskaan kehdannut kysyä”.

• Galleristit ry:n Galleriakierros su 26.8. klo 12: Kalevankatu 15 Duetto (Esa Riippa) – Hippolyte (Jan Kaila) – Katariina (Sakari Kannosto) – Sinne (Mia Damberg & Maria Nordbäck).

Kiitos näyttelyä tukeneille tahoille: Suomen Kulttuurirahasto, Alfred Kordelinin säätiö, Suomen Taideyhdistys, Uudenmaan taidetoimikunta, Kuvataideakatemia, Kevra Oy, Pintaväri Oy, Kumuko Oy, Arcus Finland Oy (avajaisviinit)

Pia Salo ja Kati Lehtonen

Pia Salo: 6 a.m., 2006, 59 x 42 cm, lyijykynä paperille

Kati Lehtonen: Daylight, 2006, 65 x 120 cm, serigrafia

Pia Salo • Still

Galleria Katariina, huone I, 20.6.– 15.7.2007

Still = 1 hiljaisuus, ’in the still of the night’ - yön hiljaisuudessa; 2 (elokuvafilmistä valmistettu) yksittäsikuva, valokuva; 3 äänetön, tyyni, liikkumaton, hiljaa; 4 yhä, vielä; ’she’s still not ready’ - hän ei ole vieläkään valmis; 5 vaime taa, rauhoittaa, rauhoittua, tyydyttää halu; 6 silti, kuitenkin, ’he’s weird but she still loves him’ - hän on outo mutta nainen rakastaa häntä silti.

Still-sarjassa kuvataiteilija Pia Salo käsittelee omakuvaa ajan ja liikkeen kautta. Lähtökohtana puolentoista vuoden prosessille oli pii rossarja omista kasvoista ja hiuksista kuvattuna vuorokauden kaikkina tunteina. Syntyi kuvia takkuisesta tukasta. Takkuja seurasivat tärähdyskuvat, joissa samaan pastellipiirrokseen on valotettu useita vuorokauden hetkiä. Viimeisimmät piirrokset tuovat kasvot esille. Hiukset, takut, kasvonpiirteet ja tärähdykset ovat menneet sekaisin, ajallisesta prosessista on muodostunut ’still’.

· Pia Salo (s. 1975) valmistuu syksyllä 2007 Kuvataideakatemiasta opiskeltuaan sitä ennen Porin taidekoulussa. Still on Salon toinen yksityisnäyttely, ensimmäinen nähtiin Kuvataideakatemian galleriassa 2005. Hän oli myös mukana kevään 2007 Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyssä taidemuseo Tennispalatsissa. Salo on Taidemaalariliiton kokelasjäsen.

Kati Lehtonen • Häilyvä hetki, Velande stund, Wavering moment

Galleria Katariina, huone II, 20.6.– 15.7.2007

Kuvataiteilija Kati Lehtosen teoksissa lähtökoh ana on tunne tai hetki, tai ajatus hetkestä tai tunteesta. Hetken hän hahmottaa näkyväksi abstraktein keinoin, tekniikkanaan serigrafiaa ja akvarellia yhdistäen ja paljeteista pintaa rakentaen. Työskentelyprosessiin liittyy meditatiivisuus. Paljettien liimaaminen on hid sta, hiljaista, äärettömän yksinkertaista, arkista työtä – loputtomasti. Tarkkuutta ja kärsivällisyyttä v ativa tekeminen on konkreettista hetkissä viipymistä, vastakohta maailman hektisyydelle ja hetkestä hyötymiselle.

Häilyvät hetket ovat myös kuvia hetkellisyydestä. Hetken ja hetkellisyyden voi nähdä osana kuvaa, katsomiskokemu ta ja ajankulua. Maltammeko pysähtyä, edes yhdeksi häilyväksi hetkeksi vilinän keskellä, ja katsoa. Miltä hetkellisyys näyttää, kuvaksi pysäytettynä. Viivojen ja pallojen harmonisessa vuoropuhelussa korostuvat herkkyys ja hiljaisuus, mutta myös voimakkuus; ristiriita inhimillisyyden ja täydellisyyden välillä, erilaiset toisiaan täydentävät vastaparit. Näitä pareja, hetkiä ja hetkellisyyksiä Lehtonen muovaa valosta ja väreistä, niiden havainnoinnista luonnossa.

· ;Kati Lehtone (s. 19 9) on saanut kuv taiteilijan ammattikoulutuksen Kankaanpäässä (SAMK), josta hän valmistui vuonna 2004. Lehtonen on os llistunut useisiin ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin vuodesta 2002 alkaen. Galleria Katariinan Häilyvä hetki on hänen kolmas yksityisnäyttelynsä. Lehtonen on Suomen Taidegraafikoiden jäsen.

Pertti Lohiniva Maalauksia & teoksia

Taidemaalari Pertti Lohinivan teokset kertovat ihmisistä, miehen ja naisen välisistä suhteista, vuorovaikutuksesta. Kuvastonaan hän käyttää alastonta ihmisvartaloa. Kiinnostus alastomuuden kertomusvoimaan heräsi uudelleen 2000-luvulla, Lohinivan opettaessa useita vuosia alastonmallinpiirustusta.

Paljas, alaston ihmisvartalo kertoo ihmiselämästä, tavoitteiden ja tapahtumien ristiriidasta. Se kertoo ihmisen syvästä perustarpeesta, läheisyyden kaipuusta toiseen ihmiseen. Alastomuus ei ole Lohinivalle itsetarkoitus. Se on edellytys aiheeseen syventymiseen, ilman pinnallisia merkityksiä. Se on mahdollisuus herättää katsojassa kysymyksiä ja omia vastauksia.

Lohinivan mielestä teoksessa pitää olla tarina. Tarina avautuu kullekin katsojalle omalla tavallaan: yhtä totuutta ei ole, parasta on totuuksien runsaus.

Näyttelyssä vuorottelevat ei-esittävät ja esittävät elementit. Vaikka Lohiniva kokee olevansa ennen kaikkea öljyvärimaalari, hän yhdistelee nykyisin teoksiinsa mm. valokuvaa, erilaisia pintakäsittelyjä ja muita tekniikoita.

· Pertti Lohiniva (s. 1958) on kotoisin Rovaniemeltä. Asuttuaan suurimman osan elämäänsä muualla, hän on palannut Lappiin muutamia vuosia sitten. Lohiniva debytoi 1983 ja on pitänyt sen jälkeen useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteis- ja ryhm näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Hänen yksityisnäyttelynsä nähtiin Helsingissä viimeksi vuonna 2003. Lohiniva on Taidemaalariliiton ja Lapin taiteilijaseuran jäsen.

Jonna Pohjalainen Meribaletti

”Vesi on arvokkaampaa kuin timantit tai öljy, vesi on elämämme alku ja edellytys. Meri on inspiraationi lähde. Samalla olen huolestunut vesiemme kohtalosta.”

Kuvataiteilija, ympäristötaiteilija Jonna Pohjalainen osallistui keväällä 2006 kahden kuukauden purjehdukselle Etelä-Amerikkaan. Itä-Helsingin lähiöelämä vaihtui Venezuelan, Caracasin, Panaman ja Galapagos-saarten maisemiin, pitkäaikaiset yhteistyökumppanit, Myllypuron asukkaat, vaihtuivat merileijonien yhteisöön. Pohjalaisen tämän hetkisissä teoksissa meri on läsnä konkreettisina kuvina, palasina ja tunnelmina merestä ja sen läheisyydestä.

Meribaletti-näyttelyn teoksissa yhdistyvät purjehtiminen, sukeltaminen ja meditaatio. Tekniikoinaan Pohjalainen käyttää elokuvausta, vedenalaista kuvausta ja maalausta. Galleriaan rakentuu tila vedelle. ”Kuvan ja mielikuvan välityksellä pääsen pinnan alle. En tarkoita teknistä sukeltamista, vaan sitä mitä elämän perusaineet, valo ja vesi, minussa synnyttivät.”

< >• Jonna Pohjalainen (s. 1962) asuu ja työskentelee Oulunkylän taiteilijatalossa. Hän on opiskellut Vapaassa taidekoulussa ja Taidekoulu Maassa sekä Taideteollisen korkeakoulun maisteriohjelmassa ympäristötaidetta. Hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut lukuisiin ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Pohjalainen on toiminut mm. yhteisö- ja lähiötaiteilijana Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksessa ja toteuttanut mpäristöön projektiteoksia.

Duncan Butt Juvonen 1 + 1 = 1

maalauksia, piirroksia | målningar, ritningar | paintings, drawings

Galleria Katariina 9.5.–27.5.2007

Se on vain jäävuoren huippu. | Det är bara isbergets topp. | It’s just the tip of the iceberg.

Ei ole koiraa karvoihin katsominen. | Man ska inte döma hunden efter håren. | Don’t judge a book by its cover.

Sananlaskuja | Ordspråken | Proverbs

Ihmisen iho on noin 15 % kehon painosta. Kun katsomme jotakuta, näemme vain murto-osan hänestä, pinnan. Kuvataiteilija Duncan Butt Juvonen tutkii töissään ihmisen pinnan ja substanssin suhdetta.

Eläimen esittämisellä ihmisen metaforana on pitkä ja rikas historia. Hyviä esimerkkejä vanhemmasta päästä ovat suulliseen traditioon pohjaavat antii in mytologiat tai eepokset kuten Homeroksen Odysseus tai Kalevala Uudempaa, elävää perinnettä, edustavat vaikkapa George Orwellin Eläinten vallankumous ja Walt Disneyn Mikki Hiiri.

Kuvissaan Duncan Butt Juvonen käyttää diptyykin muotoa kuvaamaan kahta näkökulmaa samaan ihmiseen. Diptyykin toinen osa esittää henkilön pinnan rationaalisemmin ja objektiivisemmin. Toisessa käsitellään saman henkilön sisintä sekä anatomisesti että sisäistä luonteenlaatua etsien. Diptyykin puolikkaat yhdessä muodostavat täydemmän kuvan koko persoonasta: ’1+1=1’.

· Duncan Butt Juvonen (s. 1972) on brittiläinen kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Suomessa. Hän on opiskellut Norwich School of Art & Design’issa Iso Britanniassa (BA) ja jatkaa opintojaan Kuvataideakatemiassa. Duncan Butt Juvonen on pitänyt kaksi yksityisnäyttelyä Etiopiassa. Galeria Katariinan näyttely on hänen kolmas yksityisnäyttelynsä Helsingissä. Taiteilija o Hels ngin Taiteilijaseuran, MUU ry:n ja Taidemaalariliiton jäsen.

• Taiteilijatapaaminen: Duncan Butt Juvonen kertoo näyttelystään sunnuntaina 27.5. klo 13 – 16. Tervetuloa!

• Meet the Artist: Duncan Butt Juvonen is present at his exhibition Sunday 27th of May at 1–4 pm. Wellcome!

Anu Osva

Jakutski skot • löytöretki Siperiaan 2000-luvulla | upptäcksresa till 2000-talets Sibirien

Galleria Katariina 18.4.–6.5.2007

Lisää kuvia: Anu Osva (maalauksia)

Anu Osva: jakutiankarjaa, 2007, 55 x 40 cm ja 65 x 40 cm

Jakutski skot on suomeksi kirjoitettua venäjää ja tarkoittaa jakutiankarjaa. Näyttelyssä on kyse jakutiankarjasta, ihmisestä, biodiversiteetistä, genetiikasta ja Siperiasta. Se koostuu maalauksista ja yhdestä esineellisestä teoksesta. Osa maalauksista on muotokuvia siperialaisesta jakutiankarjasta.

Keväällä 2005 kuvataiteilija Anu Osva oli mukana Siperiaan suuntautuneella tutkimusmatkalla. Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkimusryhmä matkusti kolmeen pieneen, syrjäiseen kylään noin 1000 km Sahan tasavallan pääkaupungista Jakutskista pohjoiseen. Ikiroudan kylissä on jäljellä noin 1000 yksilön populaationa arvokas, uhanal inen ja suojeltava jakutiankarja. Matkan tarkoitus oli tutkia kylien elämää sosio-kulttuurisesta ja ympäristön näkökulmasta. Se oli osa la jempaa suomalaista tutkimushanketta, jossa selvitetään jakutianlehmän geneettistä taustaa ja elinympäristöä. Geneettistä tutkimusta tehdään Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa Jokioisilla.

Matkan aikana Anu Osva valokuvasi ison aineiston, osallistuin 0 haastatteluun kylissä, yliopistoissa ja maatalou ministeriössä ja maalasi ulkona lehmien keskuudessa viikon ajan. Matka oli taiteilijalle merkillinen ja ihmeellinen. Sen aikana Siperia sai kasvot, jotka ovat satoja vuosia vanhemmat kuin venäläisten kokemuks t siellä, tai vankileirien ja poliittisten karkotusten värittämät mielikuvat Siperiasta.

Anu Osva on aikaisemmissa teoksissaan maalannut näkyville ihmisen geneettistä informaa iota, yhdistäen dna-koodia, värejä ja maisemaa, pientä ja avaruudellista. Osvan lähestymistapa voidaan lukea biotaiteen piiriin. Jakutski skot -näyttelyssä Osva yhdistää biotaiteen ja muotokuvamaalauksen kiinnostavaksi kokonaisuudeksi. Kohteenaan jakutiankarjan persoonalliset yksilöt.

• Taidemaalari Anu Osva (s. 1953) on opiskellut Turun piirustuskoulussa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Hänellä on myös lisensiaatin tutkinto maa- ja metsätaloustieteissä. Osva on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä, mm. Wäinö Aaltosen museossa, tm-galleriassa ja Galleria Katariinassa, sekä osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Anu Osva on Taidemaalariliiton jäsen.

• Näyttelyn aikana järjestetään yleisöluento teemalla ’Jakutiankarjan jäljillä Siperiassa’ torstaina 26.4. klo 18. Anu Osva kertoo teoksistaan ja näyttävää kuvia Siperiasta. Mukana myös matkalla olleita tutkijoita. Tervetuloa!

Omakuva ● Helsingin Taiteilijaseura 40-vuotta
Självpoträt ● Helsingfors konstnärsgillet 40 år
Self-portrait ● Helsinki Artists' Association 40 years

;

Galleria Katariina 14.3.–15.4.2007 & Galleria Rantakasarmi 16.3.–15.4.2007

Topi Ruotsalainen: Taiteilija näyt elyn avajaisissa, 2006, öljy levylle, 28 x 47,5 cm

Omakuva riisuttuna, omakuva puettuna, omakuva asumishistoriana, animoituina isoäidin pukuina, ylikypsänä hedelmänä, väritunnelmana, polkupyörän kanssa turnipsikasassa, paperinukkena, lintu olkapäällä, asemabaarissa, alastomana avajaisissa...

Vuonna 2007 Helsingin Taiteilijaseura juhlii nelikymmenvuotista toimintaansa. Taiteilijaseuran juhlavuoden päätapahtumia on Galleria Rantakasarmissa Suomenlinnassa ja Galleria Katariinassa ydinkeskustassa järjestettävä näyttely Omakuva. Näyttely on katsaus siihen, mitä muotoja kuvataiteen klassinen aihe omakuva voi nykytaiteessa saada – teokset ovat maalauksia, veistoksia, grafiikkaa, valokuvia, videoteoksia, performanssia ja tilataidetta. Mukana on taidetta vuosikymmenten takaa, samoin kuin tuoreita, näyttelyä varten valmistuneita teoksia.

Seuran lähes kuudenkymmenen jäsentaiteilijan teokset on jaoteltu gallerioiden yhteisnäyttelyyn teemoittain. Galleria Katariinassa esillä ovat omakuva riisuttuna ja puettuna sekä ympyränä, Galleria Rantakasarmissa uudet ja perinteiset kasvo- ja rintakuvat, omakuvan kautta pohdittu identiteetti, sukupuoliroolit ja henkilöhistoria, omakuva maisemassa ja abstraktina sekä omakuva-metamorfoosi.

Omakuva-näyttelyyn osallistuvat seuraavat taiteilijat: Sirkku Ala-Harja, Miia Autio, Marja Hakala, Mikko Hallikainen, Merja Heino, Outi Heiskanen, Anja Helminen, Vesa Hjort, Marketta Holmberg, Juha Holopainen, Ismo Hyvärinen, Petra Innanen, Jonna Johansson, Hanne Juga, Jari Jula, Olof Kangas, Eija Keskinen, Kristiina Ketola, Eeva Kirilin-Helenius, Auli Korhonen, Heli Kuparinen, Marita Liulia, Kiba Lumberg, Liina Lång, Inkeri Makkonen, Anna-Maija Mattila, Kaija Mustakallio, Kaija Mäenpää, Teemu Mäki, Riikka Mäkikoskela, Heikki Mäntymaa, Marjatta Nuoreva, Juha Okko, Merja Parikka, Teemu Penttinen, Sari Poijärvi, Lotta Pyykkönen, Tapani Raittila, Ben Renvall, Mari Rogers, Topi Ruotsalainen, Tuomo Saali, Katariina Salmijärvi, Irina Schuvaloff, Aimo Taleva, Tommi Toija, Heli Tuhkanen, Katja Tukiainen, Leena Turvanen, Mika Vesalahti, Taina Virtanen, Camilla Vuorenmaa, Henry Wuorila-Stenberg, Viggo Wallensköld, Rafael Wardi, Terhi Ylimäinen, Heli Änkö

Omakuva-näyttelyn Internet-julkaisussa esitellään näyttelyn taiteilijat ja teokset. Galleria Katariinassa ja Galleria Rantakasarmissa nähdään näyttelyn aikana performanssiesityksiä. Helsingin Taiteilijaseuran Taidelainaamo järjestää Rikhardinkadun kirjastossa Omakuva-näyttelyn aikana kolme taiteilijaesittelyiltaa. Helsingin Taiteilijaseuran Kuvataidekoulussa ja Kurssikeskuksessa Kaapelitehtaalla järjestetään näyttelyyn liittyviä työpajoja ja kursseja lapsille ja aikuisille.

Silja Puranen< em>

Maailman vahvin mies • Världens starkaste man – teoksia | verk

Galleria Katariina 21.2.–11.3.2007

Ks. teosten kuvat Galleria Katariinan etusivulta (Alkuun), nettigalleriasta!

Silja Purasen teoksissa tarkastelussa ovat elämän odottamattomuus ja asetettujen ihanteiden ja todellisuuden ristiriidat. Millaista elämämme odotetaan olevan ja mitkä ovat mahdollisuudet niillä, jotka eivät täytä yhteisön asettamia normeja?

Puranen käyttää teostensa malleina lapsia. Lapset ovat hellyttäviä ja vetoavia, mutta m ös hämmennystä herättäviä. Kuvat vetävät puoleensa, mutta samalla iissä on jotakin häiritsevää, jopa shokeeraavaa. Puranen pohtii erilaisuuden ja normaaliuden käsitteitä lisäämällä lapsikuviin piirteitä sairauksien oireyhtymistä. Missä kulkee ihmisyyden raja ja kellä on oikeus elämään, mitä on epäkelpoisuus. Heikkojen täytyy olla vahvoja selvitäkseen. Maailman vahvin mies on downpoika.

Seinäteostensa pohjana Puranen käyttää tekstiilejä, joilla on historia. Elämää nähneeseen tekstiilipintaan hän yhdistää digitaalisesti käsiteltyä valokuvaa ja maalausta ja ompelee ja kirjoo. Teoksissa yhtyvät nykyteknologia ja perinteinen, hidas käsityötapa, kova ja pehmeä. Elämän eri puolet. Käytetyt kodintekstiilit yhdistyvät lämpöön, kehoon ja arkielämään. Vanhat täkit ja sängynpeitot antavat suojan niille asetetuille ihmishahmoille. Kirpputoreilta ja vinteiltä löydetyt kappaleet kertovat mielikuvitusta kiehtovaa tarinaansa eletystä, purkautuvasta elämästä.

• Silja Puranen (s. 1961) on opiskellut Kuopion Muotoiluakatemiassa tekstiilisuunnittelua ja Avoimessa yliopistossa estetiikkaa. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 1990 lähtien ja osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin kotimassa ja ulkomailla. Puranen on saavuttanut arvostusta puhuttelevilla teoksillaan. Vuoden 2007 aikana hän pitää yksityisnäyttelyt Galleria Katariinassa ja La Galeriassa Barcelonassa.

• Taiteilijatapaaminen: Silja Puranen kertoo teoksistaan sunnuntaina 11.3. klo 13–16. Tervetuloa!

Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen keskustoimikunta.

Eliisa Määttälä

Vaaleansininen nailonveluurivillatakki • Ljusblå nylonvelur yllejacka, maala ksia ja kollaaseja | målningar och collage

Galleria Katariina 31.1.–18.2.2007

Kuvataiteilija Eliisa Määttälän teokset kertovat tarinaa tytöstä Pohjanmaalla. Ne rakentuvat sarjoista ja joukoista, joissa ihmiset, nuket ja esineet välittävät tunnelmia ja tilanteita, mustaa ja aurinkoa, synkkiä ajatuksia ja valoisia unelmia. Tekniikkanaan Määttälä käyttää akryylimaalausta ja kollaasia. Palat pakkauksista ja naulat tuovat töihin rosoisuutta.

Oma lapsuus ja suvun pitkä historia Pohjanmaalla tulevat pintaan Määttälän töissä. Oma itse tyttönä, suvun ihmiset ja vanhat esineet kertovat ajasta, jolloin huolettomalla lapsella ei ollut tietoa maailman epäoikeudenmukaisuudesta tai ahdistuksesta, oli yhteys luontoon ja kuluvaan hetkeen, oli vain päiviä, hetkiä ja vuosia pienessä keskipohjalaisessa kylässä 1950-luvulla. Mutta esille pyrkii myös minuuden rakentumisen toinen puoli: yksinäinen tyttö metsässä, pelot ja vaietut asiat, ympäristön odotukset ja paineet, irrallisuus.

Toiston ja rivimäisyyden kautta asiat ja ihmiset järjestyvät muistojen virrasta ja kaaoksesta hallittavaksi kokonaisuudeksi. Veljien kanssa metsään majoja rakentanut saa joukoittain tyttökavereita, hattujen, kahvipannujen, nukkejen ja villatakkien kera, oikeinpäin ja ylösalaisin, lapsuuden ja aikuisuuden maailmojen sekoittuessa.

Terva, aurinko ja hiekkatien pöly tuoksuvat. Yhteys, erillisyys, elämän hetket ja jatkuvuus, ohi kiitävät ajatukset ja pienet, mieltä vaivaamaan jääneet asiat muotoutuvat sarjaksi voimakkaita ihmiskuvia.

• Eliisa Määttälä (s. 1955) on opiskellut Turun Piirustuskoulussa ja Vapaassa Taidekoulussa. Hän on osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyitä Turussa, Kuopiossa ja Pohjanmaalla; nyt ensi kertaa Helsingissä. Määttälä on Taidemaalariliiton jäsen. Hän asuu ja työskentelee Turussa.

Kaarina Staudinger-Loppukaarre

Öiset olevaiset • Nattliga varelser – maalauksia | målningar | paintings

Galleria Katariina 4.1.–28.1.2007

Kaarina Staudinger-Loppukaarre on vuonna 1911 Haapavedellä syntynyt, i seoppinut taiteilija. Hänen tietään öisten olevaisten maalaajana kuvaa peräänantamattomuus ja sisukkuus. Näyt piirtyivät jo lapsuudessa hiilellä laudanpalasille. Aikuisena Staudinger-Loppukaarre maalasi pitkään sielunmaisemiaan sa aa, vain ”siistit kuvat” julkisesti esittäen. Esteistä huolimatta olevaiset pyrkivät esille.

Öi ten olevaisten maailma on huikea sukellus ihmismielen salattuihin maailmoihin. Kuvante ijänä Kaarina Staudinger-Loppukaarre on fantastisten näkyjen näkijä, mielen piilokuvaston värittäjä ja välittäjä. Hän kuuluu samaan mystikoiden ja visionäärien joukkoon kuin brittiläinen Madge Gill tai venäläinen Rosa Zarkin. Öisten olevaisten maailmaa hallitsevat linnun, ihmisen tai oudon eläimen muodon ottavat hahmot. Ne pursuavat alustalleen reunasta reunaan, täyttävät koko tilan ja kumoavat totutut perspektiivin lait. Olevaisten universumissa toistuu usein suljettu, soikea tila, kuin pitkittäin halkaistu linnun muna. Sen sisusta kuhisee taianomaista elämää.

Työtapaansa Staudinger-Loppukaarre kuvailee: ”Olevaiset alkavat sipistä ja käsiä syyhyttää. Minulla on pitkä pöytä ja panen siihen valmiiksi kaksi, jopa kolme paperia, sillä yksi ei riitä. Maalaan ja kääntelen, väri valuu, vielä ei näy mitään... mutta sitten niitä alkaa tulla, ryöpytä niin, ettei kaikkia meinaa ehtiä tehdäkään. Se pitää olla rauha ja hiljaisuus, niin silloin ne tulevat. Silmät näkevät, käsi tekee. Siinä se.”

• Galleria Katariinan näyttely on Kaarina Staudinger-Loppukaarteen yksityis-debyyttinäyttely Helsingissä. Hän on 1960-luvulta alkaen osallistunut lukuisiin näyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla. Staudinger-Loppukaarteen työt olivat mukana Kiasmassa kesällä 2005 nähdyssä laajassa outsider-taiteen esittelyssä.

• Avajaisissa, keskiviikkona 3.1.2007 klo 17–19 Jorma Staudinger esittel e taiteilijan ja öiset olevaiset.

Mari Keuro ● Onnen metsästäjät

maalauksia | målningar | paintings

Galleria Katariina 29.11.–20.12.2006

Taiteilija Mari Keuro tekee öljy- ja temperamaalauksia naisen elämästä. Hän maalaa näkyville omia tulkintojaan ikiaikaisesta aiheesta, tuo madonnan ja arjessa vaeltavan naisen nykyaikaan, katse tarkkana ja kriittisenä, mutta myös lempeästi ja huumorilla. Millaista on kaupunkilaisen nykynaisen arki, ihanteissa ja todellisuudessa?

Arjen jumalattaret -maalaussarjassa Keuro on lähtenyt liikkeelle jumalatarhahmoista: egyptiläisjumalatar tulee kaupasta muovikassit käsissään, afrikkalainen, esihistoriallinen nainen juoksee kerrostalomaisemassa lumihankien keskellä ja Venus-hahmo katsoo tv:tä. Toisessa sarjassa tiukat rajaukset vetävät katseen sukkahousujen ja pitkien kalsareiden muodostamaan romanssiin, tuovat sauvakävelijän kasvot suoraan katsekontaktiin ja heilauttavat naisen meren ylle tax free -kassi kädessään.

Kasvojen puhdistus on Keuron teoksessa rankka operaatio. Kasvoton nainen on riisunut yhden naamoistaan ja pesee naamioiden kavalkadia. Naistenlehtien Lovely Facial Cleansing saa uutta sisältöä. Nykyversio Kaskenpolttajista pistää autot palamaan pullonkerääjien taustalla. Juhlien jälkeen pariskunta on eksynyt betonimaisemaan. Ihmiset odottavat yksin ja väkijoukossa, karaokebaarin naiset yrittävät pysytellä onnessa kiinni. Tunnelma kaupunkimaisemassa on pysähtynyt, voimakas, hiukan surrealistinen.

Keuron naishahmot kohtaavat miehiä ja toisiaan, elävät yksin ja perheellisinä, liikkuvat tunnistettavassa Helsingin kaupunkitilassa ja pukevat ja riisuvat naamoja ja naamioita onnea metsästäessään.

● Mari Keuro (s. 1969) on opiskellut maalausta ja valokuvataidetta ja valmistunut Vapaasta taidekoulusta ja Taideteollisesta korkeakoulusta. Hän on osallistunut useaan yhteis- ja ryhmänäyttelyyn ja pitänyt yksityisnäyttelyitä. Keuro on taidemaalariliiton jäsen. Aiemmissa maalauksissaan Keuro on tutkinut ihmiskasvoja sekä naisen elämää ja arkea. Valokuvissaan hän on kuvannut kaupunkiluontoa. Uusimmissa maalauksissa värimaailma on kirkastunut ja naiset ovat siirtyneet kaupunkiin.

Marra Lampi & Kari Aronpuro

Valkoinen on valon varjo

● grafiikkaa, runoja, v loteoksia, video | grafik, lyrik, ljusverk, video | grapichs, poems, lightworks, video

Galleria Katariina 8.11.–26.11.2006

”Sillä geometriassa on ruumiin jälki. Ruumiin jälki on epäsäännöllisyys – värin epätasaisuus, vaivoin havaittavat poikkeamat. Geometria saa rinnalleen toisen. Virheen. Ilon.” –Markku ja Ranya Paasonen–

Väri, valo, valkoinen. Geometria, kuvio, sana. Kätkössä, näkyvillä, rauhassa. Näistä elementeistä koostuu taiteilija Marra Lampin ja runoilija Kari Aronpuron yhteisnäyttely Galleria Katariinassa.

Runokaapit kätkevät sisälleen runon ja kuvan yhteyden. Ne on vedostettu valkoisella ultramariiniin ja ne puhuvat valkoisesta ja valosta. Kun avaat oven, voit keskittyä runoon tai voit keskittyä kuvaan tai sulattaa sisääsi molemmat. Valoteoksissa valo on konkreettisesti läsnä, geometrisena kuviona, materian ja aineettoman rajapinnassa. Videoteoksessa valo, väri, ornamentti ja liike yhdistyvät.

Valo on konkreettisella tavalla elämä. Se on myytti ja se on Jumalan luoma. Valo on hajonnut pieniksi palasiksi maailmaan. Valon kappaleita ihmiset etsivät. Koloristeille valkoinen on juhlaa, salainen ambitio ja elämä joka voittaa.

Ilman valoa ei ole väriä. Värillä on fyysinen vaikutus ihmiseen; sama ominaisuus on kuvioilla. Lampi ja Aronpuro tutkivat ornamentiikan ja valon vaikutusta tähän maailmaan ja tähän tilaan. Galleriasta muodostuu oma valon, runon ja ornamenttien maailmansa, jossa valkoinen on valon varjo.

● Marra Lampi (s.1948) on ansioitunut kuvataiteilija, graafikko, jolle abstrakti, ornamentti ja väri ovat läheisiä. Kari Aronpuro (s.1940) on palkittu runoilija, jolta on ilmestynyt 19 runokokoelmaa, viimeisimpänä Gathandu (Tammi, 2005). Valkoinen on valon varjo on avioparin ensimmäinen yhteisnäyttely.

Jussi Juurinen • BANG!

Galleria Katariina 18.10.–5.11.2006

Taiteilija Jussi Juurisen (s. 1976) teokset koostuvat hienovaraisista fragmenteista. Oman fyysisen elinympäristönsä tarkastelusta hän siirtyy tässä näyttelyssä seikkailujen lapsuuden leikkien ja lännenelokuvien maailmaan. BANG!

Elokuvallisista paloista rakentuvissa tarinoissa Juurinen on antanut itselleen luvan olla lapsuutensa sankari. ”Katson lapsuuden itseäni vanhempana: millainen Jussi oli pienenä kun toisti länkkäreistä tuttuja cowboy-manöövereitä. Näky on herkkä ja sympaattinen.” Vaikka pyssy sanoo bang, se ei o e sittenkään kovin vaarallista. Itseään voi katsoa naurahtaen ja ymm rtäen.

Välineenään Juurinen käyttää hitaasti työstyvää puupiirrosta. ”Vaativa työskentelyprosessi on parhaimmillaan leikin kaltaista täydellistä uppoutumista.” Juurinen on kehittänyt oman, monikerroksisen ja läpikuultavan ilmaisunsa puupiirrostraditiota innovatiivisesti soveltaen. Hän on hakenut moniulotteisuutta ja pehmeyttä, tunnetta siitä että maisemaan voi ainakin välillä kävellä sisälle. Valokuvallisen ja hienovaraisen ilmaisun vastapainona toimivat tietyllä ’kömpelyydellä’ toteutetut kuvapalaset pienimmissä töissä.

Lapselle leikin maailma on aukoton. Aukottomampi kuin leikin katsojalle. Samoin käy teoksissa seikkaileville henkilöille: heidän tarinansa on tekijän päässä kokonainen, katsojalle annetaan palasia ja vihjeitä, joista voi koota oman kertomuksensa. Henkilöt liikkuvat maisemass kulkien omia polkujaan.

• Jussi Juurinen on opiskellut Pekka Halosen Akatemiassa, Kuvataideakatemiassa taidegrafiikkaa ja Taideteollisessa korkeakoulussa taidekasvatusta. Hän on osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin ja pitää nyt toisen yksityisnäyttelynsä. Juurinen on Suomen taidegraafikoitten jäsen.

• Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto

;

Kaarina Sepponen maalauksia ja serigrafioita • målningar och serigrafier

Galleria Katariina 27.9.–15.10.2006

Kaarina Sepponen siirtyi ekspressionismista kineettiseen taiteeseen 1970-luvun lopulla. Tuolloin naisekspressionistit nousivat nykytaiteemme kärkeen. Sepponen ei kuitenkaan voinut jäädä juhlimaan ekspressionistien menestystä, kun hän pitkän etsimisen jälkeen oli löytänyt taiteellisen identiteettinsä aivan toisaalta – kinetiikasta.

Kaarina Sepponen on yksi harvoja kineetikkoja taiteessamme. Se jää helposti havaitsematta, kun kiinnittää päähuomion nykytaiteessamme hallitsevampiin suuntauksiin kuten ekspressionismiin, tilataiteeseen, käsitetai-
teeseen, videoon tai valokuvaan. Marginaaliselle asemalleen taiteilija on saanut korvaamatonta tukea Dimensio-ryhmässä, johon hän liittyi 1980-luvun alussa.

Kun tarkastelee retrospektiivisesti Sepposen kinetiikkaa, voi jopa hämmästellä, kuinka ohutta kineettisen taiteen historia Suomessa on ollut. Tekeekin mieli ajatella niin, että taiteilija ilmeisen tiedostamattaan myös täyttää aukko-
paikkoja. Siksi onkin mielenkiintoista rinnastaa tiettyjä teossarjoja vaikkapa 1960-luvun pop-taiteen rinnakkaisilmiöön op-taiteeseen. Tasavertaisesti taiteilijan ideat tulevat sekä luonnosta että urbaanista ympäristöstä.

Sepponen ilmentää työskentelyssään kineettisen taiteen uudistuvaa elinvoimaa nykytaiteessa. Voi tuntua siltä, että
ekspressionismi ja kineettinen taide ovat kaukana toisistaan. Yksi elinvoimaisuuden lähtökohta on kuitenkin siinä,
miten Kaarina Sepponen juuri kineettisessä metodissaan voi yhdistää persoonallisuutensa kaksi puolta: ekspres-
siivisyyden ja tarkasti systemaattiseen rakenteeseen harkitun.

Näyttelyssä on esillä Kaarina Sepposen uusimpia maalauksia ja serigrafioita. – Hannu Castrén –

• Näyttelyn yhteydessä julkaistiin kirja Kaarina Sepposen (s. 1938) taiteesta. Kirjan kirjoittajia ovat
kriitikot Hannu Castrén ja Jukka Yli-Lassila. Graafinen suunnittelu Timo Setälä. Kysy Galleria Katariinasta.

Zhao Shaoruo & Zhao Shaoruo • Galleria Katariina 6.9.–24.9.2006

< 2>

Taiteilija Zhao Shaoruo kuuluu siihen kiinnostavien kiinalaistaiteiljoiden joukkoon, joka viimeisen kymmenen
vuoden aikana on valloittanut maailman taidegallerioita ja museoita. Oman ja Maon kuvien yhdistäminen
taiteessa johtivat Zhaon lähtöön kotimaastaan ja tuloon Hong Kongin kautta Suomeen, missä hän on asunut pian
kymmenen vuotta.

Zhao Shaoruo käyttää välineinään valokuvaa, maalausta, performanssia ja tussipiirrosta. Valokuvateoksissaan
Zhao on tutkinut virallisten ja dokumentoivien valokuvien totuutta muuttamalla kaikki kuvien ihmiset omiksi
kuvikseen; In the Name of Mao, In the Name of Mannerheim, In the Name of Face Magazine. Taiteilijaa kiinnostaa yksilön ja massan ristiriitainen suhde toisiinsa, propagandan ja median vaikutus ihmiseen ja yhteiskuntaan.

Galleria Katariinassa Zhao Shaoruo tuo pohdinnan ihmisen omanlaisuudesta ja suhteesta muihin ihmisiin ja
ympäröivään maailmaan henkilökohtaiselle tasolle. Näyttelyn öljymaalaukset perustuvat Zhao Shaoruon nimeen.
Taiteilijan nimi t istuu sekä länsimaisilla aakkosilla että kiinalaisilla kirjoit smerkeillä suomalaisesta maisemasta
poimittujen viitteellisten tunnelmien päällä. Ihmiselle oma identiteetti on tärkeä kaikissa tilanteissa ja erityisesti kriisien
keskellä. Zhaolle oman nimen hiljaisesta toistamisesta ja sormella kirjoittamisesta tuli selviytymisvoima Mao-kuvien
takia vankilassa vietetyn jakson aikana. Kymmenen vuotta oman paikan etsintää synnyinmaan ulkopuolella ovat tuoneet
oman nimen Zhaon taiteeseen.

Zhao Shaoruon teokset voidaan nähdä erilaisissa viitekehyksissä, mutta tekijälle itselleen taide on ennen kaikkea
käytännöllistä, ei niinkään filosofista. Kirjainteemaa Zhao Shaoruo on kehitellyt myös näyttelyn valokuvateoksissa.

Näyttelyyn liittyy performanssi In the Name of Myself, jossa taiteilija piirtää tuhansia kertoja nimensä kirjoitusmerkkejä
valtavaan kankaaseen. Performanssi on jatkumo Galleria Katariinan yksityisnäyttelyn, Keravan taidemuseo
Vastakertomuksia-yhteisnäyttelyn ja Itävallassa 2007 järjestettävän taidefestivaalin välillä.

· Zhao Shaoruo (s.1962) on syntyisin Gansun maakuunnasta, Kiinasta. Nuorena poikana hän toimi buddhalaistemppelin
seinämaalausten kopioijana. Taidekoulutuksensa Zhao sai Pekingin taideakatemiassa. Zhao Shaoruo on osallistunut lukuisiin
huomionarvoisiin näyttelyihin Kiinan lisäksi mm. Hong Kongissa, Japanissa, Saksassa, Ranskassa, USA:ssa ja Suomessa.

Camilla Vuorenmaa • Only Cowgirls get the Blues

Galleria Katariina 16.8. – 3.9.2006

”Asiat ovat kokonaan sitä miltä ne näyttävät olevan, ja niiden takana..ei ole mitään.” –Sartre–

Kuvataiteilija Camilla Vuorenmaan kiinnostuksen kohteena ovat ihmisten ajatukset ja kuvitelmat niin
toisistaan kuin itsestäänkin. Sattuma ja tarkoituksellisuus. Näemme tahattomia ilmeitä ja eleitä, tarkkailemme
tarkoituksellisesti ja näemme toisissamme tunnetiloja, suojamuureja, avautumisia, rakkauden kaipuuta ja sen
torjuntaa. Yhdessä ilmeessä saman aikaisesti.

Vaikutelmia teoksiinsa Vuorenmaa löytää vanhoja lehtiä, elokuvia ja sarjakuvan kuvamaailmaa tutkimalla.
Hän siirtää havaintonsa piirustuksellisiksi hahmoiksi muotoon leikatuille levyille. Tarkkailemansa ihmiset
Vuorenmaa näkee kauniina, koruina, arvoituksellisina hahmoina etken tarinoiden keskellä. Kuvien esteettinen
esineellisyys korostuu korumaisissa lisäelementeissä ja ketjujen sitovassa ja raskaammassa symboliikassa.

Taiteilijan katse on tullut yhä rohkeammaksi ja yksityiskohtaisemmaksi. Kulmakarvamies ja uimarantamies
putkahtavat aiemmasta kuvastosta, nuori tyttö ja lapsi ovat uusia tarkkailun kohteita. Rokkityypin alakulttuurissa
kiehtoo kokonaisvaltainen elämänasenne. Tunnetilat välittyvät seikkailijan selviytymishalusta naisen pelkoon ja
tytön haavoittuvuuteen. Erityisesti Vuorenmaata kiinnostavat vähäeleisen melankolian miehet, joille teot merkitsevät
enemmän kuin sanat. Naiset analysoivat jatkuvasti – mutta onko asioiden takana muuta kuin se mikä näkyy.

Sattuman ja yllätyksen Vuorenmaa tuo näyttelyyn TV-ruutujen rikottujen kuvaputkien ja seinämaalauksen kautta.
Rikkomisprosessissa räjähtäen muodostuvat kuviot luonnostelevat tapahtumien ja kohtaamisten ennalta
arvaamattomuutta.

• Camilla Vuorenmaa (s.1979) on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2005. Hän on osallistunut mm.
Nuorten biennaaleen Taidehallissa ja lopputyönäyttelyyn Helsingin kaupungin taidemuseossa Tennispalatsissa 2005.
Only Cowgirls get the Blues jatkaa teemaa, jota Vuorenmaa on lähestynyt myös edellisissä projekteissaan Katselijat
ja Kohtaamisia. Näyttely on osa Helsingin Juhlaviikkojen Lumottu tie -galleriakierrosta.

Noora Nio-Juss - maala ksia • målningar • paintings < p>

Galleria Katariina 26.7. - 13.8.2006

Sienimetsä, 2006, 89x231 cm

Kuvataiteilija Noora Nio-Juss (s.1976) maalaa näyttelyssään esille välähdyksiä arjen tilanteista, poikien leikeistä,
kodist ja sitä ympäröivästä maailmasta. Hän hyppää rohkeasti yli konkreettisen ja mielikuvituksen häilyvien rajojen ja
antaa tapahtumien ja ajatusmaailman vyörytä yhteen.

Lasten ja aikuisten maailmojen yhtymistä ja eroavuuksia tutkiessaan Nio-Juss hakee maalatessaan sitä samaa
estottomuutta ja mielikuvituksen lentoa, jolla lapset uppoutuvat leikkeihinsä, eläytyen täysillä hetkeen. Nio-Juss tekee
sekä luonnosmaisia, pieniä ja nopeita töitä että suuria, pidemmälle vietyjä tutkielmia, aiheesta ja hetkestä riippuen.
Värit ja tunnelma ratkaisevat.

Poikien maailmaa Noora Nio-Juss lähestyy ja tarkkailee tuttujen kliseiden kautta. Autot, traktorit, lentokoneet ja
supersankarit saavat kuitenkin uusia ulottuvuuksia, kun Cadillac roikkuu puussa, paloauto on vauhdissa tulivuoren
edessä, nukkekoti vinksahtaa vinoon tulvakatastrofin jäljiltä tai pikkuautot muodostavat jättimäisen leluvuoren.

Unelma turvallisesta, punaisesta mökistä sademetsän keskellä muuttuu synkäksi, arvaamattomaksi viidakoksi. Ja mitä
tapahtuukaan kun lasten rivistö marssii huomioliiveissään sie imetsän keskelle... Toisaalta kuu ja nosturit vartioivat
kaupungin yötä, äi i kietoo lapsen syliinsä ja isä lepää hetken sängyllä. Toivo ja huoli vaihtelevat.

· Noora Nio-Juss on valmistunut Eestin Taideakatemiasta vuonna 2000. Hän on pitänyt näyttelyitä Tallinnassa ja
esittäytyy nyt Galleria Katariinassa ensimmäisessä yksityisnäyttelyssään Suomessa.

- aistillinen kesänäyttely • sensuell sommarutställning

Galleria Katariina 27.6. – 19.7.2006

Oletteko koskaan rakastelleet heinissä? Pyöriskelleet, kaatua mätkähtäneet, kierineet, riisuneet
vaatteenne, riisuneet toisenne, hikoilleet ja huohottaneet.
En usko.
Sillä heinät ovat karheita, ikävän tuntuisia uonnon tuotteita. Vanha suomalainen elokuvakin vain
vihjailee, että mukavaahan tuolla oljilla oli pehkua, mutta eipä sitä avoimesti koskaan näytetty. Huijarit.

Eroottinen taide, eroottisuus taiteessa, viettelevä taide, aistillinen tunnelma, hulluttelu, hekuma – sensuelleja
ja iloisia avaimia Helsingin Taiteilijaseuran tämänvuotiseen kesänäyttelyyn.

Ja miksipä ei, lähestymmepä aihetta joko henkilökohtaisista mieltymyksistä tai assosiatiivisesti vaikkapa
kirjallisuuden kautta, eroottinen aihepiiri on avara ja laaja, hienoviritteisistä viettely-yrityksistä kovaan
pornoon. Eroottisuus on usein myös piil ssa, siitä näkyy vain häivähdys, ehkäpä vain toiveen kaltainen haave.

Helsingin Taiteilijaseuran taiteilijat käsittelevät érotique-näyttelyssä eroottista teemaa moniulotteisesti ja
monimerkityksisesti, vihjaillen ja selvästi osoittaen, hienovaraisesti ja rankasti, realistisesti ja mielikuvituk-
sellisesti – erotiikan koko kirjoa heijastaen. Aistillinen kesänäyttely esittelee teoksia yli sadalta seuran
ammattitaiteilijalta, Outi Heiskasen puhkinaiduista kasvoista Leo Rannikon herkkiin suudelmiin ja Marja
Hakalan vetoketjuleikistä Pilar Colásin reheviin ruumiinosiin ja Virpi Kannon alkuvoimaisiin betoniveistoksiin.

Miia Autio • Tuntuma

Galleria Katariina 31.5. – 18.6.2006

Miia Autio: Häly, 2006, lambda-vedos

Tuntuma-näyttelyssään kuvataiteilija Miia Autio pyrkii visualisoimaan valokuvan keinoin näkymättömiä,
ei-konkreettisia asioita. Miten määritellä kiinteästi olemassaoloomme liittyvää näkymätöntä
;todellisuutta, jota ei voi käsin kosketella?

Päivittäinen elämä ja arkipäivän ilmiöt herättävät kysymyksiä. Autio tarkastelee paikkoja, tiloja ja aikaa,
ajan kulumista ja sen käsittämistä. Tai hälyä, tuntumaa ja tiheää. Hän pohtii menneisyyden vaikutusta
ja läsnäoloa valinnoissamme ja tulevaisuuden arvoituksellisuutta. Tulevaisuutta voi uunnitella ja ennakoida,
mutta ei lopultakaan tietää.

Valokuvan ahdollisuudet aikakäsityksen sekoittamisessa, monen paikan samanaikaisessa läsnäolossa ja
taaksepäin me emisessä ovat antaneet keinoja tavoitella näkymättömiä prosesseja, yrittää nähdä ohi
- johonkin mitä ei oikeastaan ole. Samat prosessit ovat aiemmin kiehtoneet Autiota myös maalauksessa.

Pohdinnan tulokset ovat oivaltavia ja ajatuksia herättäviä kuvia tavoittamattomuudesta, läsnäolosta
ja ihmisen jäljistä.

• Miia Autio (s.1973) on opiskellut Limingan taidekoulussa ja Imatran taideoppilaitoksessa. Galleria
Katariinan näyttely on hänen kuudes yksityisnäyttelynsä. Autio on Taidemaalariliiton jäsen.
• Tuntuma-näyttelyä on tukenut Oskar Öflundin säätiö

Raija Marttinen maalauksia ● målningar

Galleria Katariina 10.5. – 28.5.2006

Kuvataiteilija Raija Marttinen tuo esille maalauksia sarjasta Muistijälkiä. Hän on käsitellyt muistamiseen ja unohtamiseen liittyviä teemoja teoksissaan jo pidempään ja nyt nähtävä kokonaisuus on sarjan neljäs osa – Se mitä jäljelle jää.

Ulkoisesti teosten aihepiiri vaeltaa puutarhassa, Muistijälkien neljännessä osassa on siirrytty kohti kuivumista ja kuihtumista, ajan rajallisuuden pohdintaa. Ruskean sävyt palautuvat saviseen maahan, syksyyn, surumielisyyteen ja maatumiseen. Aavistuksissa vaalean sinistä pilkahtaa taivas, vesi ja ikuisuus.

Marttisen sisäisessä puutarhassa vaelletaan elämän murroksessa, esteiden ja vastusten voittamisessa, elämän koettelevuudessa ja kasvussa – siinä mitä jä jelle jää ja mitä jäljelle jäävästä syntyy.

”Työskentelyni on palasten kokoamista, poimin hetkien palasia, joista muodostan tarinaa.” Marttinen miettii mistä henkilökohtainen tarinamme muodostuu. Vain vähittäin muuntuvissa, a straktia lähenevissä kuvissaan hän käy m istojen ja nykyisyyden vuoropuhelua, pohtii ihmisen suhdetta aikaan ja paikkaan, oman tarinamme tuntemisen tärkeyttä.

Mitä jälkiä jätämme sinne missä olemme eläneet. Ja mitä muistikuvia maalaus jättää.

”Ilman kotipaikkaa ihmisen juuriksi kasvavat ajan halki hiljalleen vyöryvät tapahtumat. Tarinat sulautuvat toisiinsa /-/ Kerro se tarina, kokoa tapahtumat, kertaa niitä. /-/ Toista, ja pitele palasia varovasti, muuten tapahtumat leviävät kuin marmorikuulat puulattialle.” Ann-Marie Macdonald, Linnuntietä (Tammi, 2004, suom. Kaijamari Sivill)

• Raija Marttinen (s.1970) on opiskellut Pekka Halosen akatemiassa 1998-2001 ja on Taidemaalariliiton jäsen. Galleria Katariinannäyttely on hänen toinen yksityisnäyttelynsä Helsingissä.

Virpi Kanto Balladeja betonista • Betongballader

Galleria Katariina 19.4. – 7.5.2006

Kuvanveistäjä Virpi Kanto rakentaa näyttelyssään visuaalisia balladeja betonista.
Mielen maisemiin piilotetut tarinat saavat käsin kosketeltavan hahmon kertovissa ja
abstrakteissa betoniveistoksissa ja -reliefeissä.

Materiaalina betoni päästää sisälleen. Se rakentuu kivestä, vedestä ja sementistä.
Siitä voi synnyttää kestäviä, herkkiä, voimakkaita pintoja. Ajan kanssa.

Kannolle tärkeä on tekemisen prosessi. Aikaa vaativa käsityö betoniveistoksen syntyessä
saa ajan ja elämän – tai kuoleman - sovittumaan yhteen ilmaisun välineen kanssa. ”Savella
muovailu on ajattelua, kipsimuotin tekeminen on ajattelua, betonivalu on ajattelua.” Käsin
tekeminen ja liikkeet moniulotteises a todellisuudessa yhdessä materiaalin kanssa vievät
syvälle ihmiseen ja taiteeseen. Oikotietä ei ole.

Avain Kannon teoksiin on materiaalissa, sen läsnäolossa ja painossa, rosoisuudessa
ja yksityiskohdissa. Arkkityyppisen naishahmon itselleen saaneet avuttomuus, sivullisuus ja
elämän viett antautuvat alitajuiselle tarkastelulle pintoihinsa kätkettyjen viestien läpi. Pintastruk-
tuurienkautta löytyy tie syvyyteen, tuntoaistin kautta sanattomaan hahmottamiseen.

Viimeaikaisissa teoksissaan Kanto on lähtenyt etsimään sanoja. Kirjoitusmerkit kasvavat
visuaalisiksi elementeiksi ja koskettamalla aistittavaksi sokeainkirjoitukseksi.

• Virpi Kanto (s.1959) asuu ja työskentelee Orimattilassa. Hän on toiminut kuvanveistäjänä
viitisentoista vuotta ja osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin Suomessa. Galleria Katariinan näyttely
on hänen seitsemäs yksityisnäyttelynsä Helsingissä. Kanto on Suomen Kuvanveistäjäliiton jäsen.

Marja-Liisa Jokitalo • Taival

Galleria Katariina 29.3. – 16.4.2006

Kuvataiteilija Marja-Liisa Jokitalo (s.1964) tutkii maalauksissaan väriä ja sen
ilmaisevuutta, maalauksen hidasta kerrostumista ajassa. Työskennellessään hän etsii
näkyville konkreettiseen väri- ja valokokemukseen liittyviä näkymättömiä tunnelmia.

Taival-näyttelyn teokset ovat tuokiokuvia matkalta : Kartasto, Kurimus, Virta,
Vuori. Ne ovat näkymiä koetusta, aistitusta ja tunnetusta - elämästä. Mielenkiinnon
kohteena ovat näennäisesti yksinkertaiset asiat. Matkalla koettuun valotilanteeseen
yhdistyy mielen tunnelma; o tous, kaipaus, suru, onnellisuus, kiihko, odotus.

Maalaukset kerrostuvat ajassa, niihin tarttuu valoa eiliseltä, tältä p ivältä ja
huomiselta. ”Ajattelen, että maalaustaiteen aikaa vievyys – sekä katsojan että tekijän
kannalta – on maalauksen etu. Aika hahmottuu niin maalatessa kuin maalauksessakin eri
tavalla kuin arkisessa kiireessä ja nopeatempoisessa nykyelämän rytmissä yleensä.”
Kaikki ollut, oleva ja tuleva on tässä.

Jokitalo maalaa sekä erittäin pieniä että erittäin suuria teoksia. Mittakaavasta toiseen
liikkuminen tuo työskentelyyn fyysistä vapautta ja kokonaisvaltaista aistimista. ”Sen koen
heijastuvan myös maalauksen sisältöön.”

Elämän yhtäaikainen hauraus ja voima, valo ja varjo tulevat Jokitalon töissä vahvasti näkyville.
Edellisen näyttelyn voimakkaan valon kokemukset hävittivät värit miltei kokonaan; nyt värit
ovat tulleet takaisin, entistä vahvempina ja kontrasteista rikkaina.

Hilkka Okkonen

Virkistäytymistä ja vapaa-aikaa • Rekreation och fritid

Galleria Katariina 8.3. – 26.3.2006

Taiteilija Hilkka Okkosen lomasta ja arjen iloista kertova maalaussarja on syntynyt parin viime vuoden aikana. Aiheet ovat nousseet luontevasti omasta elinpiiristä, sekä tämän hetkisestä että menneestä, iloisesti sekoittuen. Virkistäytymistä ja vapaa-aikaa edelsi raskastuntoisempi, hoitokotivierailujen inspiroima sarja Jeesuksesta ja sairaista.

Teosten syntyprosessi on Okkoselle spontaani purskautus kankaalle – ”annan tulla mitä tulee”. Tyylilajeista välittämättä hän tavoittaa mielialoja ja tunnelmia, letkeitä ja ’vinksahtaneita’ hetkiä, palasia jatkuvista tarinoista. Keskeinen sija teoksissa on ihmisillä. Ilmeet ja asennot kertovat, paljastaen ehkä enemmän kuin kohde toivoisikaan, omakuvaa myöten. Teräviä luonnehdintoja pehmentää lempeä huumori.

Okkonen maalaa öljy- ja akryyliväreillä kankaalle. Hän luonnostelee yleensä lyijykynällä ja rytmittää valmiin teoksenkin usein vahvalla piirustusjäljellä. Vaikutuksensa teosten kuvamaailm an tuovat myös yhdessä Aarre Kärkkäisen kanssa toteutettujen multimedia eosten kuvastot ja tunnelmat.

Unelmaloma, Viisaat neitsyet, Omakuva siivoojana, Syksyn sävel, Lämpöä lumesta ja Avanto on paras ovat Okkosen näyttelyn nimistöä. Lisänä nähdään osa Okkosen ja Kärkkäisen kehitteillä olevasta taiteellis-filosofisesta tietokonepelistä Traktorilla Porokylään.

Hannu A. Leimu • Minä uros

Galleria Katariina 15.2. - 5.3.2006

Minä uros on taiteilija Hannu A. Leimun (s.1969) ensimmäinen yksityisnäyttely Helsingissä.
Leimu asuu ja työskentelee kotiseudullaan Kokkolassa. Hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä Pohjanmaalla
ja osallistunut jurytettyihin yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Leimun kiinnostus kuvalliseen ilmaisuun on
peräisin lapsuuden pitkistä piirustustuokioista isoäidin kanssa. Itseoppineena, ammattimaisena kuvataiteilijana
hän on työskennellyt vuodesta 1990.

Tärkein lähtökohta jokaiselle teokselle on sen tematiikka: vain itseä koskettavat, merkitykselliset aiheet saavat
aikaa. Leimu on kärsivällinen sommittelija ja luonnostelija, joka nauttii töidensä viimeistelystä. Työskentelyssään
hän on löytänyt vahvan oman tyylin, jolla pystyy ilmaisemaan itseään intensiivisesti. Maalausten lisäksi Leimu
tekee ajoittain puuveistoksia. Esittävien teosten vastapainona syntyy abstrakteja teoksia, joissa tekoprosessi on
spontaani ja rentouttava. Teosten nimet Leimu harkitsee tarkasti ja liittää töihinsä usein myös tiiviitä, pohtivia tekstejä.

Nyt esillä olevan näyttelyn läpikäyvänä teemana on miehen/pojan elämä. Miehistä maailmaa Lei u peilaa
omista aikuisen tuntemuksistaan ja seuraamalla ienen poikansa maailman muotoutumista. Leimua kiinnostaa
voimailu- ja kamppailulajien piiri, joka jatkuu myös harjoitussalien ulko uolelle, ihmisten väliseen kanssakäymiseen.
Teoksessa Tarzan (kuva) hän pohtii lapsuuden aikaisten supersankari-ihanteiden vaikutusta omaan
persoonaansa, ”oikean miehen mallia”. Omassa pojassaan hän näkee jo miehen perusvietit rajuina leikkeinä, kuin
harjoituksena soidinkamppailuun ja metsästykseen.

Ja samalla kun on kyettävä vakuuttamaan naaraat kyvykkäänä yksilönä ja kilpailtava kaikesta hyvästä mitä elämällä on tarjota, on alati läsnä myös elämän rajallisuus. Paljonko itsellä on aikaa jäljellä? Mitä vastata pienen pojan kysymykseen ’Milloin me kuollaan’? Isin pieni poika pysäyttää miettimään.

Magdalena Åberg • Etsimässä… …efter ögonblick

Galleria Katariina 25.1. - 12.2.2006

Taiteilija Magdalena Åberg (s.1972) maalaa tutkielmia varjoista, katoavan hetken etsinnästä
ja ohikiitävie muistikuvien sävyistä. Marcel Proustin maalauksellisten tekstien tapaan hän
nostaa esille tuokioiden tuntemuksia, varjojen häivähdyksiä miltei tiedostamattomien hetkien
kulussa. Niissä hetkissä syntyvät ideat, oleellisen tajuaminen.

Valon ja varjon leikkejä Åberg poimii muistikuviinsa kaupungin ulkotiloista ja kotipiirin sisältä.
Hän vangitsee harkitusti rajattuja palasia ympäriltään: suojatien merkki kerrostalon seinässä,
siivu näyteikkunaan heittyvää varjoa, kävelijän kuvajainen, lastenhuoneen varjomaailma,
arkipäivän esine oudosta kulmasta..

Mikä on näiden ohi kulkevien hetkien tunnelma? Åberg pohtii valon ja varjoj n osuutta
tavassamme ymmärtää todellisuutta, kuvia ja aikaa. Mikä on kodikkaan ja pelot avan
(heimlich/unheimlich) suhde. Mikä saa meidät kokemaan tunnelman kodikkaana ja miksi se
alkaa muuttua kaameaksi. Voiko idyllisessä miljöössä olla samanaikaisesti pelottavia piirteitä.
Onko lapsen katse erilainen kuin aikuisen.

Mitä me oikeastaan näemme.

Reijo Kärkkäinen • Robocop of the Pissfactory visits Kungfubingo •

Galleria Katariina 5.1. - 22.1.2006

Maalaus- esine- ja piirrosinstallaatio, Robocop of the Pissfactory visits Kungfubingo on hulvaton
kooste taiteilija Reijo Kärkkäisen (s.1964) ajatuskudelmista ja ajatuspoluista. Mielleyhtymät törmäävät
ja risteilevät keskenään, ja kun törmäys syntyy oikeissa olosuhteissa, syntyy elämää. Vakavuus kohtaa
satiirin ja populaarikulttuuri leikittelee perinteisen taideilmaisun kanssa.

Kärkkäisen installaatioiden piirroksissa on läsnä sekä ajatus että alitajunnan vi ta, joista muodostuu kertomus.
Piirros on myös enemmän hetkeen sidottu. Oleellisena vastapainona toimii maalausten värimaailma ja kerroksellisuus.
Sisällössä sekoittuvat prosessi ja tunne. Maalausten ja piirrosten lisäksi esillä on pahvi- ja puuveistoksia. Veistos
erillisenä esineenä ei ole oleellinen, vaan taiteilija on halunnut lavastaa palasen töiden maailmasta kolmiulotteiseen
muotoon. Viehtymys k errätysmateriaaleihin on saanut Kärkkäisen kokoamaan teoksissaan yhteen työhuoneelle
vuosien saatossa kasaantun ita materiaaleja.

Muodostuva kokonaisuus on täyteydessään haastava ja ajatuksia liikutteleva yhtälö. Se on maailmanparantajan
ja taiteen olemusta tutkiskelevan tekijän puheenvuoro katsojalle, ’kaikki mistä ei voi puhua’ tuotuna puheenaiheeksi.

Näyttelyt 2005

Tiina Vainio – Rikkaruohoja ja pieniä kasvustoja

maalauksia ja kaiverruksia • målningar och graveringar

Galleria Katariina 30.11.-22.12.2005

Kauniin päivän jälkeen aurinko laskee, 2005. Akvarellit, lasisuppilot.

Kuvataiteilija Tiina Vainio tutkii näyttelyssään rikkaruohoja ja pieniä kasveja ja kasvustoja. Hän tekee näkyväksi mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka muutoin saattaisimme sivuuttaa huomaamattamme. Kasvit, kasvustot ja niiden osat järjestäytyvät koukeroisiksi yksityiskohdiksi ja levittäytyvät maisemallisiksi lautoiksi.

Teosten lähtökohtana on ollut ympäristömme hurja muutosprosessi: levien kerääntyminen rannoille, hiukkasten kulkeutuminen veden pinnalla, pienten kasvustojen vaiherikas elämä, myrskyssä kaatuneiden puiden tarinat. Prosessit, jotka ihmisen kannalta ovat joko hyödyllisiä tai vaarallisia ja joista tiedämme ja ehkä välitämmekin liian vähän.

Vainio käyttää teoksissaan useita materiaaleja ja tekniikoita tarinoita kertomassa. Ruotsin armeijan vanhat bakteerien idätysrasiat ja suppilot ovat osina akvarelli-installaatioissa, muotokuvat myrskyssä kaatuneista puista piirtyvät puukiekoille, kasvustot asettuvat akvarellimonotypioiksi, neulanreikäkameran kuviksi ja suuriksi akryylilevyille tehdyiksi kaiverruksiksi.

Esteettisellä toteutuksellaan taiteilija viekoittelee katsojan lähestymään teosta ja samalla kohtaamaan sen vastakkainasettelut: pehmeä-kova, kliininen-lämmin, koristeellinen-pelottava; ei vain suloinen vaan myöskammottava. Vainio kysyy miltä jokin näyttää ja mitä se oikeastaan on; mikä on ensivaikutelmamme ja miten sen mukana tulee paljon ylimääräistä, tiedostamatonta, yllättävää; mitä kieltäydymme näkemästä tai mihin emme kiinnitä huomiota ensin - ja kuinka lopulta pienet asiat voivatkin olla ne ratkaisevimmat ja tärkeimmät. Hyvässä ja pahassa, luonnossa ja ihmiselämässä.

SIRPA LAPPALAINEN - maalauksia • målningar • paintings

Galleria Katariina 9.11. - 27.11.2005

Taiteilija Sirpa Lappalainen tekee maalauksissaan oimintoja ajasta ja sen historiasta. Poimintojen kohteena ovat Rooma, Venetsia ja Pompei – ja samalla elämän kokemukset ja tapahtumat. Lappalainen käsittelee aiheitaan luottaen intuitioonsa; maalaaminen prosessina on hänelle näkymättömien intentioiden tavoittelua ja löytämistä sisäisestä maailmasta käsin, pyrkimyksenä oleellisen saavuttaminen pelkistämällä.

Lappalaisen työskentely jakautuu kahtaalle, maalaukseen ja grafiikkaan. Viime vuosina hän on työskennellyt paljolti maalaamalla ja maalariksi hän itsensä pääasiassa tunteekin. Näyttelyn maalaukset ovat syntyneet akryyli-, tempera- ja öljyväreillä.

Väri, valo ja viiva ovat tärkeitä elementtejä taiteilijan työskentelyssä. Viivan ilmaisun monimuotoisuus on hänelle oleellista niin grafiikassa kuin maalauksessakin ja värillä on ollut jo opiskeluajoista lähtien erityinen merkitys sen ilmaisuvoimaisuuden vuoksi. Värillä Lappalainen pystyy ilmaisemaan tunteitaan paremmin ja työskentelemään vapaammin kuin grafiikan tekniikoilla.

Värien keskinäinen intensiteetti, kerroksellisuus, maalauspinnan virtaava liike ja valojen ja värien väreily ovat seikkoja, joilla hän pyrkii välittämään hetken tunnelman ajasta, paikasta, merkityksestä. ”Työskentelyni punaisena lankana on pyrkimys koskettaa katsojia henkisellä tasolla niin, että voisin antaa heille teosteni kautta positiivista voimaa kohdata maailma”.

MARKETTA HOLMBERG – teoksia • arbeten • recent works

Galleria Katariina 19.10.-6.11.2005

Näyttelyn teoskokonaisuus on uusin osa taiteilija Marketta Holmbergin pitkäjänteistä projektia
IMAGinE (Image in Image). Holmberg on noin 15 vuoden aikana valokuvannut satoja arkiympäristöjä, joissa on kuvausvirheenomaisesti mukana hänen oma varjonsa tai heijastuksensa.

Valokuvia hän työstää yhdistellen eri tekniikoita, maalaamalla ja vedostamalla, jatkamalla ja peittämällä. Kauempaa rajat hämärtyvät, läheltä katsottuna tekotapojen rajat ovat hyvin erotettavissa. Edistyne llä teknisellä laitteella otettua kuvaa Holmberg muokkaa perinteisenä käsityönä sivellinmaalauksella.

Kuvatessaan varjoaan, heijastustaan taiteilija sekä katsoo kohdettaan että on osa sitä. Yleisemmästä
ihmiskuvauksesta poiketen hahmon kasvot eivät näy; henkilöllisyys sinänsä ei ole tärkeä. Holmberg
muuntelee hahmonsa läsnäoloa ja katoavuutta tilassa, pohtien samalla autenttisuuden ja illusorisuuden suhdetta; onko valokuva enemmän vai vähemmän totta kuin teoksen muut osat: päällemaalatut, poismaalatut, lisätyt. Eikö maalaus ole oikeasti todempi – onhan siinä taiteilijan sisin.

Näyttelyn päättää IMAGinE-projektin lähtökohta: veistosjalustalle nostetut ja värein käsitellyt uusi kamera, peili, väripurkki ja niiden heittovarjo. Näillä välineillä Marketta Holmberg on työntynyt yhä syvemmälle teemaansa aidon ja kuvitteellisen suhteesta.

Marketta Holmbergin yhdistelmätekniikkateoksia nähtävissä myös:
• www.helsingintaiteilijaseura.fi ja www.taidelainaamo.fi/tl/gallery/artist.php?artistid=61
• www.artists.fi/painters/jasen-gh/holmberg (kotisivu)
• www.skenet.fi/index.html?menuid=369&aid=339 (IMAGinE 2003 Helsinki)
• http://fredag.dagbladet.no/arrangement.html?arrangement_id=27273 (IMAGinE 2003 Oslo)
• Valtion taidemuseon kuvataiteen keskusarkiston valokuvakokoelmat/kokoelma Käsitetaide/Marketta Holmberg

SAMULI KONTIO ESITTÄYTYY • Samuli Kontio presenterar sig

Galleria Katariina 28.9.-16.10.2005

Samuli Kontion (s. 1975) öljymaalauksissa ovat kantavina teemoina lehmät, ihmiset ja sitaatit katuympäristön ilmiöihin, maisemiin upotettuina. Suurikokoiset, välillä moniosaiset teoksensa Kontio ripustaa epätavanomaisiksi sommitelmiksi galleriatilan seinille. Tehokas kerronta pureutuu alitajuntaan nasevasti.

Lehmät ovat täynnä mystiikkaa; kävelevät pyhinä ympäri Intiaa, liittyvät kreikan jumaltaruihin ja Suomessa maaseudulla voi aamuyön tunteina elää maagisen he ken kohdatessaan lempeän, tuijottavan katseen laitumen reunall . Kontion töissä lehmät muotoutuvat mietiskeleviksi buddha-hahmoiksi tai kätkeytyvät pensaaseen, sulautuvat ympäristöönsä osaksi ikuista jatkumoa, väriaiheiksi runsaaseen kuvastoon. Haikurunonomaisella yksinkertaisuudella.

Ihmisen muotokuva kertoo hetkessä tarinoita, kauniita ja julmia, paljastavia ja peittäviä. Muotokuva on saatava valmiiksi nopeasti, ettei tekijän syvä katse häiritse kohdetta liikaa. Juoppohulluus-sarjan isokorvaiset miehet ovat polttaneet itsestään pois kaiken kauniin, he ovat yhtä yliherkkää aistia turtumuksen jälkeen.

Katuympäristön ilmiöt Kontio tuo teoksiinsa kuvasitaatteina ja sabluuna-aihelmina ja poimii sitaa teja myös omien töidensä verkostosta. Michael Jacksonit, sikspakin karhut, viittaukset korkeataiteeseen ja tarrataiteen kuvasto elävät yhteiseloa monimuotoisten maalausten maisemissa.

Kontio käyttää töissään kertovia väripintoja ja voimakkaita viivoja. Tumman ja valkoisen sähäkät kontrastit kiehtovat taiteilijaa ja kommentoivat maailmaamme, jossa ihmisten mielikuvitus kuoletetaan vähitellen ja sodat ja kidutukset kutistuvat small talkiksi ostosten välissä. Syvä huokaus.

Ville Mäkikoskela VEISTOKSIA • SKULPTURER • SCULPTURES

Galleria Katariina 7.–25.9.2005

Kuvanveistäjä Ville Mäkikoskelan teoksissa on ihminen läsnä vahvasti. Veistos alkaa ideasta tai mielikuvasta, jolle Mäkikoskela hakee sopivimman esittämistavan ja materiaalin. Aikaisemmissa töissään hän on käyttänyt mm polystyreeniä, kaasupalloja ja kananmunankuoria, nyt käsillä olevat teokset ovat vaatineet perinteisempiä veistosmateriaaleja.

Haappara ja Hotkales ovat taiteilijan kuvallisia hahmoja luonnetyypeille, parkanolaisen puheenparren lempeän arvosteleville, tragikoomisille ilmaisuille naisista, jotka eivät tiedä mitä tahtovat paitsi kyltymättömästi kaiken, eivätkä tiedä mihin suuntaan kurkottaisivat paitsi ahneen kaikennielevästi joka suuntaan. Alumiiniin ja pronssiin valetun veistosparin lähtömateriaali on inkivääri – ’Mistä on pienet tytöt tehty?’. It ensä nielevä, aaltoileva möhkäle Hotkales on saanut pronssipintaansa patinan vietettyään vuoden ulkoilmassa, ja Haapparan tikku-ukkomaiset, monistuneet alumiiniraajat koettavat lähteä hoiperrellen alustaltaan.

-ISI teosk konaisuus on kokemus isyydestä. Se on myös konditionaali – voisi, kykenisi. Kokonaisuuden ensimmäinen osa pullapitkohenkari graniitista ja teräksestä valmistui vuonna 2002 ja loput kaksi osaa, marmorista veistetyt täydet maitokannusaappaat ja itsekseen seisovat, valahtaneet lyijyhousut omenat taskuissaan sitä seuraavina vuosina. Isyys on painava asia.

Vapaasti seisovien veistosten rinnalle Mäkikoskela tu seinille teossarjat Aukotuksia ja Ulkona - Haikuja. Pronssista valetut aukot ja reiät vievät ajatukset ihmisen abstrahoituihin sisätiloihin. Ulkona - Haikuja on sarja yksinkertaisia jalopuu- ja muovimaisemia, joissa taiteilijan omakuvainen, pieni tinalumiukko luo muuttuvalla hahmollaan ilmeikästä tarinaa erilaisten päivien tunnelmista, ulkopuolisuudesta, osallisuudesta, ihmiselämästä.

Ville Mäkikoskela on tavattavissa näyttelyssään perjantaina 9.9.05 klo 11–13

Eeva Kirilin & Mari Rogers, runoja, maalauksia ja valokuvia

Galleria Katariina 17.8. –4.9.2005

Helsingin Juhlaviikkojen Lumottu tie Helsingin gallerioissa 17.8.-11.9.2005
Eeva Kirilinin ja Mari Rogersin avajaiset Galleria Katariinassa ke 17.8. klo 17-20 Performan seja ja videotaidetta mm. Mari Rogers, Pekka Luhta, Heikki Mäntymaa, Erkki Pirtola. Tervetuloa!

Taiteiden yönä 25.8 Eev Kirilinin ja Mari Rogersin näyttelyssä Galleria Katariinassa klo 18-21 performansseja ja videotaidetta mm. Mari Rogers, Pekka Luhta, Heikki Mäntymaa, Erkki Pirtola. Tervetuloa!

Juhlaviikkojen päätöspäivänä, sunnuntaina 4.9., kuusi keskustan galleriaa tuo taiteen kirjaimellisesti kadulle. Galleria Katariinan edessä, Kalevankatu 16, Mari Rogersin performansseja ja Eeva Kirilinin teoksia 12-16. Tervetuloa!

Muut mukana olevat galleriat: Galleria Johan S. Eteläranta 14, Galleria Bronda Annankatu 16, Galleria BE´19 Uudenmaankatu 19-21, Galleria Dix Uudenmaankatu 19, Galleria Pirkko-Liisa Topelius Uudenmaankatu 40.

27.7.–14.8.2005 Kaisu Lundelin (Porvoo), maalauksia

1.6.–19.6.2005 Tommi Toija (Helsinki),
veistoksia, piirustuksia ja reliefejä

5.1.–23.1.2005 Hannele Kinnunen (Rönninge, Ruotsi) &
Jaakko Koskentola (Helsinki) valokuva- ja piirustusinstallaatio

11.5.–29.5.2005 Maria Wolfram (Helsinki), maalauksia

20.4.–8.5.2005 Alba (Espoo), maalauksia

30.3.–17.4.2005 Marja Mali (Espoo), maalauksia

9.3.–27.3. Jorma Toivanen (Helsinki), maalauksia

16.2.–6.3. Antti Matinlauri (Helsinki), teoksia

26.1.–13.2. Anitta Ruotsalainen (Porvoo), maalauksia

érotique - aistillinen kesänäyttely • sensuell sommarutställning

Galleria Katariina 26.6.–19.7.2006

Oletteko koskaan rakastelleet heinissä? Pyöriskelleet, kaatua mätkähtäneet, kierineet, riisuneet
vaatteenne, riisuneet toisenne, hikoilleet ja huohottaneet.
En usko.
Sillä heinät ovat karheita, ikävän tuntuisia luonnon tuotteita. Vanha suomalainen elokuvakin vain
vihjailee, että mukavaahan tuolla oljilla oli pehkua, mutta eipä sitä avoimesti koskaan näytetty. Huijarit.<;/p>

Eroottinen taide, eroottisuus taiteessa, viettelevä taide, aistillinen tunnelma, hulluttelu, hekuma – sensuelleja
ja ilois a avaimia Helsingin Taiteilijaseuran tämänvuotiseen kesänäyttelyyn.

Ja miksipä ei, lähestymmepä aihetta joko henkilökohtaisista mieltymyksistä tai assosiatiivisesti vaikkapa
kirjallisuuden kautta, eroottinen aihepiiri on avara ja laaja, hienoviritteisistä viettely-yrityksistä kovaan
pornoon. Eroottisuus on usein myös piilossa, siitä näkyy vain häivähdys, ehkäpä vain toiveen kaltainen haave.

Helsingin Taiteilijaseuran taiteilijat käsittelevät érotique-näyttelyssä eroottista teemaa moniulotteisesti ja
monimerkityksisesti, vihjaillen ja selvästi osoittaen, hienovaraisesti ja rankasti, realistisesti ja mielikuvituk-
sellisesti – erotiikan koko kirjoa heijastaen. Aistillinen kesänäyttely esittelee teoksia yli sadalta seuran
ammattitaiteilijalta.

;Aaltolainen Petteri
• Yksinäisyyttä voi arvioida monella tavalla, 2006, mdf & vaha & pitsi, 20x40x25

Anttonen Tuul
• Olennainen alue, 2006, tempera mdf-levylle, 50x34
• Flood IV, 2005, akryyli & mehiläisvaha, 40x32
• Flood V, 2005, akryyli mdf-levylle

Autio Elina
• Aistimuksia I, 2006, akryyli &;amp; öljy, 15x15
• Aistimuksia II, 2006, akryyli & öljy, 15x15

Autio Miia
• Nimetön, 2006, öljy kankaalle, 27x33
• Nimetön, 2006, öljy kankaalle, 50x38

von Boehm Juhani
• Seisova mies, 2006, pastelli, 31x24
• Makaava nainen, 2005, pastelli, 24x31
• Istuva nainen, 2005, pastelli, 31x24

Cleary Martina
• Letitias Wedding 2, 2005, digitaalinen piirustus, 26x52
• Letitias Wedding 4, 2005, digitaalinen piirustus, 26x52

Colás Pilar
• On musiikkia/There is Music, 2006, pigmentti & öljy & akryyli
kankaalle, 141,4x198,5
• Nimetön, 2006, pigmentti & öljy koivuvanerille, 13x17,8

Cousin Pira
• Enkelin iltapäivä1, 1998, hopegelatiinivedos, 24,2x30
• Enkelin iltapäivä2, 1998, hopeagelatiinivedos, 24,2x30
• Enkelin iltapäivä3, 1998, hopeagelatiinivedos, 24,2x30

Dings Marié-José
• Head over heals, 2002, tussipiirustus, 25x34
• Head over heals, 2002, tussipiirustus, 25x34
• Head over heals, 2002, tussipiirustus, 25x34

Éno Tiina
• Tunne, 2002, monotypia, 49x42
• Reaktio, 2002, monotypia, 49x42
• Puhkeaminen, monotypia, 49x42

Eräpuu Tiina< r />;• Kaipaavat, 1996/2006, etsaus & sekatekniikka, 17,7x12,5
• ohtaaminen, 1996/2006, etsaus/akvarelli, 17,7,x12,5

Forsström Wiking
• Eroottinen sarja I, 1994, lyijykynä, 40x50
• Alaston, 1993, pastelli, 40x50
• Intohimo, 1994, pastelli, 40x50

Gyllström Katy
• Maljasi! – Skål!, 2006, pastelli, 35x24
• Kahdet tohvelit – Två par tofflor, 2006, pastelli, 24x27

Hackman Nina
• Elefanttimies, 1988, valokuva, 21x27
• Paituli vedessä, 1974, valokuva, 18x24
• Tanssipari, 1988, valokuva, 17x24

Hakala Marja
• Laatikkoleikki, 2006, sekatekniikka

Hakli Kari• Martina1 Togo, 2005, valokuva, 58x74
• Martina2 Togo, 2005, valokuva, 58x74
• Martina 3 Togo, 2005, valokuva, 58x74

Hallikainen Mikko
• Bohemian appetit, 2006, sekatekniikka
• Pussy Cat, 2006, sekatekniikka

Heikkinen Jaana
• Suudelma, 2006, tussipiirustus puulle, 12x12
• Paratiisi, 2006, tussipiirustus puulle, 12x12
• Rakkaus, 2006, öly, 20x30

Heiskanen Outi
• sarjasta Hybernation interrompue par mopsa, 1990, 8 gravyyrin sarjasta; 29/40
• sarjasta Hybernation interrompue par mopsa, 1990, 8 gravyyrin sarjasta; 29/40
• sarjasta Hybernation interrompue par mopsa, 1990, 8 gravyyrin sarjasta; 29/40
• sarjasta Hybernation interrompue par mopsa, 1990, 8 gravyyrin sarjasta; 29/40
• sarjasta Hybernation interrompue par mopsa, 1990, 8 gravyyrin sarjasta; 29/40
• sarjasta Hybernation interrompue par mopsa, 1990, 8 gravyyrin sarjasta; 29/40
• sarjasta Hybernation interrompue par mopsa, 1990, 8 gravyyrin sarjasta; 29/40
• sarjasta Hybernation interrompue par mopsa, 1990, 8 gravyyrin sarjasta; 29/40

Helander Näsänen Hertta
• Parga, 2000, hiilipastelli, 48x42

Helin-Åvall Maija
• Tuulen tuntu, 2006, sekatekniikka, 37x32<;br />• Valon leikkiä, 2006, sekatekniikka, 37x32
• Kevään kauneus, 2006, sekatekniikka, 37x32

Hellstedt Bambu
• Dad Embracing Mam, 2002, tempera puulle, 130x115

• Palvelija, 2005, öljy kankaall , 60x56
• Juhlat, 2004, öljy kankaalle, 48x57
• Nimell ei ole väliä, 2006, öljy kankaalle, 65x54

Hietala Heli
• Ah 1, 2006, lyijykynä & pastelliliitu, 12x12
• Ah 3, 2006, lyijykynä & pastelliliitu, 12x12

Hiltunen Reetta
• Smoke I, 2004, akryyli & spraymalli kankaalle, 70x76
• Smoke II, 2004, akryyli & spraymaali kankaalle, 70x76

Hjort Vesa
• LÄÄH!, 2006, akryyli mdf-levylle, 50x40

Holmberg Marketta
• Darling sarjasta Hydrants, 1999, yhdistelmätekniikka, 59x85

Hyvärinen Ismo
• sarjasta Pyhiä kuvia I, 1992, valokuva, 16x16
• sarjasta Pyhiä kuvia II, 1992, valokuva, 15,5x15,5
• sarjasta Pyhiä kuvia III, 1992, valokuva, 16x16

Hyypiä Tapani
• Saari, 2006, öljy levylle, 25x25
• Yksi, 2002, öljy levylle, 25x19,5
• Korkeammalle, 2006, öljy levylle, 25x22

Häkli Sirpa
• Enkeli, 1982, etsaus & akvatinta, 20x30
• Nymfi I, 1984-2006, syövytys & monotypia & kollaasi, 17,5x36
• Nymfi II, 1984-2006, syövytys & monotypia & kollaasi, 25x41,5

Ilonen Timo
• Reading Balzac I, 2006, tussi & puuväri paperille, 51x43,5
• Reading Balzac II, 2006, tussi & puuväri paperille, 51x43,5
• Reading Balzac III, 2006, tussi & puuväri paperille, 51x43,5

Immonen Teija
• Sinikka, 2006, etsaus & värjätty paperi, 10x8
• Pirjo, 2006, etsaus & värjätty paperi, 10x8
• Paula, 2006, etsaus & värj tty paperi, 8x10

Innanen Petra
• Sam rai, 2006, värikynä paperille, 30x21
• Krysanteemi, 2006, värikynä paperille, 30x21
• Sacred Heart, 2006, värikynä paperille, 30x21

Johansson Jonna
• Nam nam... no4, 2006, öljy & spraymalli kankaalle, 33x46
• Maiskis, 2006, öljy & maali kankaalle, 33x48

Joutsen Beata
Primadonna I, 2006, pastellimaalaus, 90x69
Primadonna II, 2006, pastellimaalaus, 90x69

Juga Hanne
• Solanum melongena 1, 2006, öljy kankaalle, 46x38
• Solanum melongena 2, 2006, öljy kankaalle, 46x38
• Solanum melongena 3, 2006, öljy kankaalle, 46x38
• Solanum melongena 5, 2006, öljy kankaalle, 46x38
• Solanum melongena 4, 2006, öljy kankaalle, 102x96

Jula Jari
• Katseet, 2006, akvarelli, noin 40x50 (7x 20x15)

Juva Maria
• Makuasia, 2006, öljy kankaalle, 101x100

Järnström Jari
• Pin-up, 2006, akryyli & öljy & pigmentti, 60x50
• Autoeroottinen, 2006, akryyli & öljy & lehtikulta, 73x54
• Dekadenssi, 2006, akryyli & öljy & pigmentti, 73x54 ;

Järvinen Salla
• Punainen, 2006, akryyli & öljy, 30x80
• Sininen, 2006, akryyli & öljy, 30x80

Kangas Sunna
• Lelut, 2005, sekatekniikka, 38x27
• Lelut, 2005, sekatekniikka, 38x27Kánon-Aaltonen Annikki
• HEP, 2006, öljy, 35x55
• Verkkosukat, 2006, öljy, 55x35
• Maaten, 2006, öljy, 55x35 350

Kanto Virpi
• Rakkaus. 2006, betoni & rauta
• Suudelma, 2006, betoni

< trong>Karhunen Mervi
• Kosketus, 2003, öljy kankaalle, 59x54 br />

Ketola Kristiina
• Fantasia I, 2005-2006, akryyli, 65x50
• Fantasia II, 2005-2006, akryyli, 65x50
• Fantasia III, 2006, akryyli, 116x50

Keuro Mari
• Punainen kesäyö, 2006, öljy kankaalle, 30x30
• Sininen kesäyö, 2006, öljy kankaalle, 30x30

Kianto Ursula
• Tummat huulet, 2006, öljy kankaalle, 25x35
• Kaipuu, 2006, öljy kankaalle, 25x35

Kilpinen Eeva
• Calme Ambiance, 2005, akryyli & lehtikulta kankaalle,
5 osaa: 2x 22x22, 2x 20x45, 1x 61x61
• Alphabet stances 1/12, 2001, lyijykynä paperille, 34x25
• Alphabet stances 2/12, 2001, lyijykynä paperille, 34x25

Kirilin-Helenius Eeva
• Erotique I, 2006, siirtokuva & akvatinta & chine colleé, 25,5x25,5
• Erotique II, 2006, siirtokuva & akvatinta & chine colleé, 25,5x25,5
• Erotique III, 2006, siirtokuva & akvatinta & chine colleé, 25,5x25,5

Kivi Harri
• Häpeä, 2001-2006, öljy kankaalle ja liina

Kokki Eeva
• Nimetön, 2006, alkydi lasille, 22,5x35 230 €
• Nimetön, 2006, alkydi laislle, 15,5x26

Kokkonen Taina
• Vettä ja hiekkaa hiuksissa, 2004, lino 1/1
• Syvä joki silmissäsi, 2004, lino 1/1
• Tunteiden tulva, 200 , lino 1/1

Konttinen Hannu
• Afro, 1987, keramiiikka, 36x17x11
• Runa Berg, 1997, alumiinivalos, 97x55x17
• Ekstaasi, 1987, keramiikka, 40x25x25

Korhonen Auli
• Zenith III, 2002, lasi 1
• Nadir III, 2002, lasi 1

Korhonen Maikki
• Halun hyökyaalto, 2005, guassi, 52x42
• Planeettojen valloittaja, 2005, guassi, 52x42

Kuparinen Heli
• Vilkas, 1996, öljy kankaalle, 62,5x110
• Viisas, 1996, öljy kankaalle, 50x70

Kuula Anni
• Toive lihassa I, 2006, öljy puulle, 11,5x16,5
• Toive lihassa II, 2006, öljy puulle, 11,5x16,5

Kähönen Maria
• Euqitore, 1994-1995, tussi & laveeraus, 42x29,5

Lassila Antti
• Alaston, 2004, akvarelli & kynä, 45x35
• Verhottu tunne. Akvarelli, 55x45

Lehtomaa Raimo
• Viettelys I, 2006, akryyli, 20x20
• Viettelys II, 2006, akryyli, 20x20
• Viettelys III, 2006, akryyli, 20x20

Leinonen Virpi
• Karmiini, 2006, valokuva, 20x30 140 €
• So Sweet, 2006, sekatekniikka, 24x34
• Yöeläin, 2006, hiilipiiros, 20,30

Liikanen Elina
• Kaksin rannalla yksinäiset, 2005, akryyli & sekatekniikka, 48x73
• Sydänmaa, 2005, akryyli & sekatekniikka, 27x22

Lindberg Sebastian
• She is Divine, 2006, akryyli & öljy, 105x37

Lindström Kari
• Juhannussalko, 2003, akvarelli, 30x40
• Huipulle, 2003, akvarelli, 30x40
• Sienssä, 2003, akvarelli, 30x40 < strong> p>Lonka Sirkka-Liisa
• Punatukka, 1 90-luku, tussi & vesiväri, 12x17
• Objekti, 2004, tussi, 24x17
• Ol nnainen, 2004, tempera, 23x28

Lukkarinen Tuula
• Tuhmat tarinat I, 2006, öljy, 18x24
• Tuhmat tarinat II, 2006, öljy, 18x24
• Tuhmat tarinat III, 2006, öljy, 24x18

Lundelin Kaisu
• Erotiikan anatomia: kauas pilvet karkaavat, 2006, sekatekniikka, 14x19
• Erotiikan anatomia: Hetken pienen, hetken pinenen elämässä?, 2006, sekatekniikka, 14x19
• Suhteita, 2001, akryyli & pigmentti, 50x50

Luolajan-Mikkola Anja
• Erään avioliiton anatomia, 2000, pastelli