Helsingin Taiteilijaseuran jäsentaiteilijoille avautuu:Näyttelyhaku MAA, ILMA, VESIGalleria Arka, Vilna, Liettua 2.10.–30.11.2023 Open call for member artists of Helsinki Artists' Association:EARTH, AIR, WATER  Gallery Arka, Vilnius, Lithuania 2 October–30 November 2023

Muun yhteiskunnan tavoin kestävyys on päivänpolttava aihe myös kuvataiteen kentällä. Taiteilijat ovat usein hyvinkin valveutuneita asian suhteen ja käsittelevät teoksissaan ympäristöön ja kestävyyteen liittyviä teemoja. Kuitenkin taiteilijan voi käytännössä olla varsin haastavaa toimia kestävästi, vaikka tietoa ja halua löytyisikin. Olisiko parempi käyttää maatuvia ekologisia maapigmenttejä vai jopa vuosisatoja kestäviä mutta ympäristölle haitallisempia öljyvärejä? Käyttääkö kierrätysmateriaaleja, jotka saa edelleen kiertoon? Vai pitäytyäkö alun perinkin ekologisissa raaka-aineissa ja yksinomaan ympäristöystävällisissä menetelmissä? Ja kaiken ytimessä vaikuttaa taiteellinen vapaus, taloudellisista realiteeteista puhumattakaan.

Tuntematon Itämeri -näyttely Suomenlinnan Levyhallissa on John Nurmisen Säätiön taidelähtöinen Itämeren pelastusoperaatio, joka esittelee seitsemän taiteilijan vuoropuhelua ja suhdetta Itämereen omassa taiteessaan. Mukana olevat taiteilijat Jan Eerala, Kaisu Koivisto, Anna Nykyri, Meeri Koutaniemi, Renja Leino, Arja Renell ja Raimo Sundelin luovat Levyhalliin moniäänisen, Itämerestä kertovan näyttelyn ja aistikokonaisuuden. Näyttely avautui yleisölle 17.5. ja on avoinna 15.9. saakka. 

Muun yhteiskunnan tavoin kestävyys on päivänpolttava aihe myös kuvataiteen kentällä. Taiteilijat ovat usein hyvinkin valveutuneita asian suhteen ja käsittelevät teoksissaan ympäristöön ja kestävyyteen liittyviä teemoja. Kuitenkin taiteilijan voi käytännössä olla varsin haastavaa toimia kestävästi, vaikka tietoa ja halua löytyisikin. Olisiko parempi käyttää maatuvia ekologisia maapigmenttejä vai jopa vuosisatoja kestäviä mutta ympäristölle haitallisempia öljyvärejä? Käyttääkö kierrätysmateriaaleja, jotka saa edelleen kiertoon? Vai pitäytyäkö alun perinkin ekologisissa raaka-aineissa ja yksinomaan ympäristöystävällisissä menetelmissä? Ja kaiken ytimessä vaikuttaa taiteellinen vapaus, taloudellisista realiteeteista puhumattakaan.

Helsingin Taiteilijaseura on 920 helsinkiläisen ammattikuvataiteilijan ammatillisia etuja ajava järjestö, joka edistää kuvataidealan toimintamahdollisuuksia ja asemaa monipuolisella koulutus‐, hanke‐ ja näyttelytoiminnalla sekä monialaisella yhteisötyöllä. Seuran ydintoimintoja ovat näyttely‐ ja taidelainaamotoiminta, kansainväliset toiminnot sekä kuvataidekoulun ja kurssikeskuksen tarjoama kuvataiteen kurssi‐ ja koulutustoiminta. Helsingin Taiteilijaseura työllistää yli neljäkymmentä työntekijää, ja on liikevaihdoltaan suurempi kuin useimmat valtakunnalliset kuvataidealan järjestöt. Seura arvostaa toiminnassaan avoimuutta, ammattitaitoa, omintakeisuutta, suvaitsevaisuutta ja monimuotoisuutta, sekä edistää kuvataiteen saatavuutta ja saavutettavuutta.

Muun yhteiskunnan tavoin kestävyys on päivänpolttava aihe myös kuvataiteen kentällä. Taiteilijat ovat usein hyvinkin valveutuneita asian suhteen ja käsittelevät teoksissaan ympäristöön ja kestävyyteen liittyviä teemoja. Kuitenkin taiteilijan voi käytännössä olla varsin haastavaa toimia kestävästi, vaikka tietoa ja halua löytyisikin. Olisiko parempi käyttää maatuvia ekologisia maapigmenttejä vai jopa vuosisatoja kestäviä mutta ympäristölle haitallisempia öljyvärejä? Käyttääkö kierrätysmateriaaleja, jotka saa edelleen kiertoon? Vai pitäytyäkö alun perinkin ekologisissa raaka-aineissa ja yksinomaan ympäristöystävällisissä menetelmissä? Ja kaiken ytimessä vaikuttaa taiteellinen vapaus, taloudellisista realiteeteista puhumattakaan.

Muun yhteiskunnan tavoin kestävyys on päivänpolttava aihe myös kuvataiteen kentällä. Taiteilijat ovat usein hyvinkin valveutuneita asian suhteen ja käsittelevät teoksissaan ympäristöön ja kestävyyteen liittyviä teemoja. Kuitenkin taiteilijan voi käytännössä olla varsin haastavaa toimia kestävästi, vaikka tietoa ja halua löytyisikin. Olisiko parempi käyttää maatuvia ekologisia maapigmenttejä vai jopa vuosisatoja kestäviä mutta ympäristölle haitallisempia öljyvärejä? Käyttääkö kierrätysmateriaaleja, jotka saa edelleen kiertoon? Vai pitäytyäkö alun perinkin ekologisissa raaka-aineissa ja yksinomaan ympäristöystävällisissä menetelmissä? Ja kaiken ytimessä vaikuttaa taiteellinen vapaus, taloudellisista realiteeteista puhumattakaan.