Vinha Jonna:
Hiljaisuus

Galleria Rikhard | Rikhardinkadun kirjaston aula

Rikhardinkadun kirjasto on minulle tuttu. Äitini kuljetti minua lapsena kirjastoissa, koska hän luki paljon. Hän myös opetti minua, että minulle lainatut kirjat tuli palauttaa. Muistan, että en olisi halunnut palauttaa kirjoja,  mutta, kun aikaa kului riittävästi, niin palautin kirjat mielelläni, sillä opin, että saisin uusia tilalle. Ensimmäiset kirjastot, jotka muistan, olivat Kallion kirjasto ja Rikhardinkadun kirjasto. Erityisesti Rikhardinkadun kirjasto tuli minulle tutuksi myöhemminkin, kun käytin ahkerasti lukusalia erityisesti päntätessäni yo-kirjoituksiin ja myöhemmin maisterin opintoihin. Sen jälkeen kävin siellä satunnaisesti. Kävinpä kumminkin. Ilahduin, kun Taidelainaamo muutti tänne, ja tutut tuoksut palauttivat menneet muistot. Täällä olen taas. Tämä kirjasto on minulle eräänlainen temppeli ja hiljaisuus, joka on sanojen ja rivien väleissä. Hiljaisuus: takki naulakossa, musiikin tauoissa, tyhjissä nuottitelineissä, suljetuissa värirasioissa. Hiljaisuus on yksinäinen muki pöydällä, tai hiljaisuus viipyy ateljeissa, joissa ei ole ketään.

Nämä maalaukselliset piirustushahmot meditoivat valossa ja varjoissa. He ovat syvemmässä mielentilassa läsnä, ilman samaistumista. Se on ajaton rauhan tila. Milloin rauha palaa meidän päiviin, öihin ja uniin? Uskon, että meidän energiat jäävät tänne, vaikka poistummekin tästä todellisuudesta. Siksi on tärkeää, mitä ajattelemme ja mitä sanomme. Meditaatiossa tyhjyyden kokeminen muuntuu syväksi rakkaudeksi. Minä olen sinä. Rakastan sinua, rakastan minua.

Teokset Taidelainaamossa
Instagram