Duncan Butt Juvonen :
The Sea, The Sea (Sali 1)

Kahdeksan vuotta sitten isäni kuoli. Tein animaation hautakivestä näytönsäästäjänä, mikä liukui ruudulla vaivattomasti ja loputtomasti, pyörittäen näytön rajoja raivostuttavassa silmukassa.  

Mutta en ollut varma, mitä tekisin tälle kelluvalle hautakivelleni.  

Kolme vuotta sitten mieleeni juuttui Paul Valeryn synkkä epigrammi:  
‘Good-bye,’ says the dying man to the mirror they hold in front of him. ‘We won’t be seeing each other anymore.’ 

Tein siitäkin lyhyen animaation, mutten tiennyt mitä tehdä sen kanssa. 

Työstäessäni tätä näyttelyä meriteema nousi esiin, ja päätin heijastaa haamuhautakiven rajatun aaltokuvan päälle, mikä oli kuvattu Mort Pointissa Isossa-Britanniassa. Ilman mitään syytä Iris Murdochin kirjan nimi, The Sea, The Sea tuli jatkuvasti mieleeni. Sitten sain selville, että kirjan nimi oli itse asiassa otettu Paul Valeryn runosta, ’Hautausmaa meren rannalla’.   

Yllätyin tästä toisesta linkistä Valeryyn – minulle täysin tuntemattomaan runoilijaan – koska hänen runonsa nimi oli relevantti. Tutkin runoa ja huomasin, että se oli saanut inspiraationsa hänen syntymäpaikkansa Sèten rannikkohautausmaasta, jonne hänet itsekin lopulta haudattiin. Löysin sitten kuvan hänen hautakivestään, jonka päällä oli risti. Risti näytti aivan samalta kuin pikselihautakivi, jonka olin piirtänyt animaatiooni kahdeksan vuotta sitten.   

Hullu silmukka tuntui sulkeutuneen.  

Näyttely käsittelee ajan kulumista, kuolemaa ja rappeutumista, ja sitä täydentävät kirkkaanväriset seinät ja puhtaat op art -raidat. 

Näyttelyn kuvat ovat vääristyneitä, himmeitä. Värit on imetty pois, haalistuneet kuvista, pesty pois ja hiottu kuin jokin rannalle huuhtoutunut. Viestit ovat epätäydellisiä, informaatio rappeutunutta ja keskeytynyt. Peura polttaa piippua ja katselee vesistöä. 

Meri aaltoilee raskaasti, ja sen yllä liukuu aavemainen pikselitaidehautakivi, joka pyörii ruudulla sulavalla, nopealla, luonnottomalla ja väsymättömällä nopeudella. 

Rapistumisen ja vanhentuneiden värien vastakohtana mustavalkoiset optiset taideraidat luovat katsojan silmiin pahoinvoivia väriaaltoja sinne, missä väriä ei ole. 

Huom.! Aukioloajat: ti–to klo 12–18, pe–su klo 12–16 (näyttely päättyy lauantaina 19. syyskuuta)