Helsingin Taiteilijaseuran hallituksen puheenjohtaja Satu Kalliokuusi | Kuva: Ahti Meier
Helsingin Taiteilijaseura julkaisee vuoden 2026 alusta uutta kuukausittaista blogia. Nostamme keskusteluun ajankohtaisia ja yhteiskunnallisesti merkittäviä kuvataiteen kenttää puhuttavia aiheita. Kirjoittajiksi on kutsuttu HTS:n jäsentaiteilijoita sekä työntekijöitä. Blogin avaa seuran hallituksen puheenjohtaja Satu Kalliokuusi. Hän on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka toimii kotikaupunkinsa lisäksi myös Länsi-Lapissa sekä Virossa, ja on erikoistunut ekologisiin tekniikoihin maalauksissaan, piirroksissaan ja ympäristötaiteessaan. Parhaillaan hän opiskelee ratkaisukeskeiseksi kuvataideterapeutiksi ja toimii myös taiteilijoiden voimavaravalmentajana.
Yhdentymishanke, kuvataidetalo ja taiteilijan selviytymismahdollisuudet leikkausten kourissa. Siinäpä kirjoittamisen ja pohtimisen aihetta kerrakseen, joilla aloittaa Helsingin Taiteilijaseuran uusi blogi, johon nyt näin seuran puheenjohtajana sain kunnian kirjoittaa ihan ensimmäisenä. Mutta miksi nämä kaikki kolme aihetta nyt vedin yhteen? Siksi, että ne ovat ehkä eniten puhuttaneet ja vaivanneet kuvataiteilijakuntaa vuonna 2025. Siksi, että itse olen jokaisesta aiheesta keskustellut lähes koko viime vuoden. Myös siksi, että näitä kolmea pääteemaa yhdistävät yllättävän voimakkaat tunteet, eikä siinä mitään, tämä on täysin ymmärrettävää, kun asiat ovat vakavia. Tunnelma on ollut hetkittäin todella negatiivinen, suorastaan vihamielinen ja ahdistunut.
Suoritan parhaillaan ratkaisukeskeisen kuvataideterapeutin tutkintoa. Jo alkumetreillä tuli selväksi, että itse ratkaisukeskeisyys on aika keskeistä, jos halutaan ratkaista jokin probleema. Opintoihin liittyen kuuntelin äänikirjana teoksen Ratkaisu: Ajattele toisin (Antti S. Mattila, 2020). Aluksi ajattelin, että onpa nyt vedetty mutkat suoraksi, ja pidin tekstiä melko simppelinä, mutta mitä pidemmälle kuuntelin, sitä enemmän pidin näkökulman vaihtamisen ideasta. Itse asiassa huomasin, että näkökulman vaihtamisen taito on pitkälti sama asia, kuin luova ajattelu ja ongelmanratkaisutaito, jotka usein taiteilijoille on hyvinkin luontevia.
Loppuvuoden tunnelmat olivat mainitsemieni teemojen kohdalla jokseenkin kuumat, ja jopa joiltakin kulmilta katsottuina tulehtuneet. Niinpä taiteilijoiden kesken ei kovin luovalta vaikuttanut näiden probleemien ratkaisukyky. Olen myös keskustellut paljon kollegoiden kanssa kaikista näistä monien hermoja riipivistä asioista, ja kyllä, kyllä on omiakin hermojani riipinyt. Huomattavissa määrin. Mutta mitä tässä sitten voi tehdä?
Meidän pitää nyt ensimmäiseksi rauhoittua. Sitten on otettava asioista selvää. Pitää jaksaa odottaa vastauksia, pitää keskittyä kuuntelemaan, kun joku puhuu. Pitää kunnioittaa toisten mielipiteitä ja ylipäätään olemassaoloa. Se ei ole aina helppoa. Me olemme vain ihmisiä, mutta taiteilijoita, ystäviä ja kollegoita. Vieläpä hyvin lahjakkaita asioissa, joissa hyvin harva on. Meidän tulee olla ylpeitä taidoistamme, mutta positiivisesti ylpeitä – ei ylimielisiä, sillä meistä kukaan ei ole kenenkään yläpuolella. Ihmisen idea on olla vain ihminen. Meiltä ei voi kukaan vaatia täydellisyyttä. Vain niin sanotun jumalan idea on olla täydellinen. Tämä usein unohtuu.
Meistä jokainen on vastuussa ensisijaisesti omista teoistaan, mutta myös välillisesti kaikista ihmisistä, joiden elämään vaikutamme. Meistä aktiivisista taidekentän järjestöissä asioita hoitavista ihmisistä jokainen tekee valtavasti hyvää työtä kollegoidensa eteen, ja tekee parhaansa. Koska me kaikki olemme vain ihmisiä, joskus sitten käy niin, että homma menee pieleen. Silloinkin on hyvä edetä ihan rauhallisesti ja katsoa asioita monelta suunnalta. On ajateltava hetki, ja sitten puhallettava yhteen hiileen. Meillä on kaikki aloituksessani mainitut, erittäin tärkeät asiat hoidettavina. Ei pilata niitä lopullisesti itse.
Toivon, että tänä vuonna saamme paljon hyvää aikaan yhteisten asioiden hoidossa. Toivon myös, etteivät erimielisyydet jaa ammattikuntaamme osiin. Uskon, että voimme yhdessä onnistua ja saada aikaan jotain ihan erityisen hyvää. Kun nyt jo päämäärät ovat aika hyvin tiedossa, niin ottakaamme yhdessä suunta ja kulkekaamme kohti päämäärää, vaikka läpi harmaan kiven.
Follow us on Instagram
