Jonas Karén:
Olen aina rakastanut science fictionia (Sali 1)

Näyttelyssään Olen aina rakastanut science fictionia Jonas Karén esittää
sarjan uusia maalauksia, jotka liittyvät hänen tunteisiinsa. Näyttelytekstissään
taiteilija kertoo, kuinka hän maalasi ensimmäistä kertaa 25-vuotiaana osana
terapiaansa.

Tähän aikaan taiteilija ei kyennyt tuntemaan muita tunteita kuin ahdistusta.
Hänen terapeuttinsa teoria tästä oli se, että hän ei ollut lapsuudessaan
oppinut, miltä eri tunteet tuntuvat. Niinpä terapeutti ehdotti erilaisia tunteita,
joita hän sitten maalasi vesiväreillä. Taiteilija muistelee, että maalaaminen
tuntui vaikealta, aivan kuin hän feikkaisi tunteitaan. Esimerkiksi maalatessaan
tunteen "vihainen" hän käytti paljon mustaa, ja ajatteli tekevänsä sen vain
siksi, että näin hänen odotettiin tekevän. Hän tunsi itsensä teennäiseksi, jokin
pensselin kädessä pitämisessä vaivasi häntä. Näin jälkikäteen on selvää, että
hänen vaikeutensa johtuivat siitä, että hän ei kyennyt tuntemaan, miltä hänen
kehossaan tuntui. Psykologisin termein tämä tunnetaan dissosiaationa.
Kolme vuotta ensimmäisen terapiamaalaussessionsa jälkeen, hän kuitenkin
aloitti taideopinnot kansanopistossa. Hän kävi terapiassa 13 vuoden ajan, ja
päätti terapian muutamaa kuukautta ennen muuttoaan Tukholmasta
Helsinkiin syksyllä 2018, valmistuttuaan kuvataiteen maisteriksi. Terapian
ansiosta hän on nykyään henkilö, jolla on toimiva tunne-elämä. Terapian
ansiosta hän on myös tänään kuvataiteilija. Näyttelyteksti on lempeä
pohdinta taiteilijan suhteesta yhteen hänen elämänsä tärkeimmistä ihmisistä,
hänen terapeuttiinsa; henkilöön, jota hän ei koskaan enää tapaa. Näyttelyssä
hän yrittää nyt tehdä sen, mihin ei pystynyt kaksikymmentä vuotta sitten:
Maalata tunteensa. Vihainen, surullinen, iloinen… Miten tämä maalataan? Ja
miltä nuo tunteet näyttävät?

Näyttelyä on tukenut Svenska Kulturfonden.