BLOGI | Me radikaalit, uuden luojat | We radicals, creators of the new

(in English below)

Mannerlaatat liikkuvat. Eurooppa etsii itseään uudessa geopoliittisessa tilanteessa. Suomalainen hyvinvointivaltio murenee ja koulutusjärjestelmämme etsii uusia suuntia. Moni toimiala on murroksessa. Myös taidekentällä kuohuu.

On inhimillistä tulkita muutosta menneen kautta ja rakentaa tulevaisuutta menneisyydestä käsin. Nojaamme kokemukseen, tunnistamme samankaltaisuuksia ja sovellamme aiemmin toimineita malleja uusiin tilanteisiin – ikään kuin muut muuttujat pysyisivät vakioina ja voisimme tarkastella yhtä muutosta kerrallaan. Se toimi maailmassa, jossa keskeiset muuttujat pysyivät selkeinä ja suhteellisen vakaina.

Viime vuodet ovat olleet kaikkea muuta. Silti nojaamme maailmankuvaan ja tietoon, jotka ovat jo vanhentuneita. Tutkimukset ja tilastot parin vuoden takaa eivät välttämättä anna enää realistista kuvaa nykyhetkestä eikä niiden pohjalta pysty luotettavasti ennakoimaan tulevaa kehitystä.

Maailma ja toimimisen tavat liukuvat kohti työskentely-ympäristöä, missä meidän taiteilijoiden osaaminen on hioutunut erinomaiseksi vuosisatojen kuluessa: on pätkää, projekteja, itsensätyöllistämistä ja -johtamista, jatkuvaa kouluttautumista, innostumista kerta toisensa jälkeen, uudelleenkuvittelemista, kokemuksellisuutta ja tunnetta. Pystymme toimimaan epävarmuudessa ja myös taloudellisesti niukoissa tilanteissa. Uuden luominen on ydinosaamistamme.

Vuonna 2019 UNESCO:n kansainvälisen koulutuksen yksikkö (International Bureau of Education) nosti jatkuvan oppimisen tärkeimmäksi tulevaisuustaidoksi ja määritteli sen koostuvan uteliaisuudesta, luovuudesta ja kriittisestä ajattelusta. Vuonna 2025 Maailman talousfoorumi (World Economic Forum) listasi luovan ajattelun yhdeksi tärkeimmistä työelämätaidoista. Luovuus ja oppiminen ovat osa uudistumiskykyä, jota tarvitaan, kun maailman muutos kiihtyy ja toimintaympäristö on yhä epävarmempi. Me luovat osaajat olemme erityisen hyviä tässä: Kykenemme joustavasti mukauttamaan toimintaamme uusien haasteiden edessä. Työmme vaatii sitä, että poisopimme vanhoista toimintamalleista ja että meillä on rohkeutta ajatella ja katsoa uudella tavalla.

Muutosajassamme on tilausta kyvylle kuvitella huominen toisin ja tahdolle toimia yhteisten asioiden puolesta. Uusi tulevaisuus ei synny sisäisestä optimoinnista vaan ulospäin kurottautumisesta. Miten me radikaalit – uuden luojat – voisimme hyödyntää ydinosaamistamme alamme muutostarpeissa? Onko meillä rohkeutta kokeilla uutta? Näemmekö työmme osana muun yhteiskunnan toimintaa ja pystymmekö luomaan uutta arvoa yhdessä?

Usein uuden kehittäminen ei kaadu ideaan, vaan siihen, että sen arvo ei ole vielä hahmottunut. Kun muutos on meneillään, selkeää hyötyä siitä ei välttämättä ole nähtävissä. Juuri tässä jännitteessä on sekä uuden kehittämisen vaikeus että sen suurin potentiaali. Perustavanlaatuisesti uusi ei synny valmiisiin puitteisiin. Radikaali luovuus vaatii nykytilan haastamista ja kurkottamista käsillä olevan yli, ja siten se mahdollistaa läpimurtoja ja paradigman muutoksia. Näin ovat toteutuneet esimerkiksi kubismi ja käsitetaide sekä taiteilijaeläkkeet ja prosenttiperiaate.

Kun tehdään jotain täysin uutta tai arvoltaan vielä hahmottumatonta, esiin nousee paljon kysymyksiä. Merkityksen sanoittaminen on siksi ratkaisevaa: Miten tämä vahvistaa meitä? Mitä poistuu ja mitä tulee tilalle? Merkitys tekee uudesta yhteistä.

Aalto-yliopistossa, Suomen suurimmassa luovassa yhteisössä, olemme panostaneet radikaaliin luovuuteen ja päättäneet avata ovet yhä isommalle yhteisöömme. Koulutamme tulevaisuuden tekijöitä ja uudistamme yhteiskuntaa. Tätä varten olemme muun muassa kuvanneet Radical Creatives -dokumenttielokuvan ja tehneet Sukellus radikaaliin luovuuteen -verkkokurssin. Molemmat ovat kaikille avoimia ja ilmaisia. Ne ovat matkaoppaita, jotka auttavat hyödyntämään luovuutta muutoksen tekemiseen alasta riippumatta. Uuden luominen on taito, jota on tärkeää käsitteellistää, kehittää ja jakaa.

Lue Future of Jobs Report 2025 -raportti täältä.

***

The tectonic plates are shifting. Europe is searching for itself in a new geopolitical reality. The Finnish welfare state is eroding, and our education system is seeking new directions. Many industries are in transition. The arts field, too, is in turmoil.

It is human to interpret change through the past and to build the future from it. We rely on experience, recognize similarities and apply previously successful models to new situations—as if other variables remained constant and we could examine one change at a time. This worked in a world where key variables were clear and relatively stable.

The past few years have been anything but that. Still, we lean on worldviews and knowledge that are already outdated. Research and statistics from just a couple of years ago may no longer provide a realistic picture of the present, nor can they reliably predict future developments.

The world and ways of working are shifting toward an environment in which we artists have honed our expertise over centuries: short-term gigs, projects, self-employment and self-management, continuous learning, repeated enthusiasm, reimagining, experience and emotion. We are able to operate in uncertainty—even under financially constrained conditions. Creating the new is at the core of what we do.

In 2019, UNESCO’s International Bureau of Education identified continuous learning as the most important future skill, defining it as a combination of curiosity, creativity and critical thinking. In 2025, World Economic Forum listed creative thinking as one of the most essential skills for working life. Creativity and learning are part of the capacity to renew—something increasingly needed as change accelerates and the operating environment grows more uncertain. We creative professionals are particularly strong in this: We can flexibly adapt our actions in the face of new challenges. Our work requires us to unlearn old ways of operating and to have the courage to think and see differently.

In this era of transformation, there is a growing need for the ability to imagine tomorrow differently and for the will to act for the common good. A new future will not emerge from internal optimization, but from reaching outward. How could we radicals—the creators of the new—make better use of our core expertise in addressing the transformation needs of our field? Do we have the courage to experiment? Do we see our work as part of the wider fabric of society, and can we create new value together?

Often, the development of something new does not fail because of the idea itself, but because its value has not yet been recognized. When change is underway, its benefits may not yet be visible. It is precisely in this tension that both the difficulty and the greatest potential of innovation lie. Fundamentally new ideas do not emerge within ready-made structures. Radical creativity requires challenging the current state and reaching beyond what is immediately at hand, and in doing so, it enables breakthroughs and paradigm shifts. This is how, for example, cubism, conceptual art, artist pensions, and the percent-for-art principle came into being.

When something entirely new—or not yet fully understood in value—is created, many questions arise. This is why articulating its meaning is crucial: How does this strengthen us? What disappears, and what takes its place? Meaning is what makes the new shared.

At Aalto University, Finland’s largest creative community, we have invested in radical creativity and decided to open our doors to an ever-growing community. We educate future makers and renew society. To support this, we have, among other things, produced the Radical Creatives documentary film and created the Diving into Radical Creativity online course. Both are open and free for everyone. They serve as guides for harnessing creativity to drive change, regardless of the field. Creating the new is a skill that must be conceptualized, developed and shared.

Read the Future of Jobs Report 2025 here.