HAA Galleriassa on nähtävillä teoksia Sanna Kananojan uudesta maalaussarjasta Veden reitti eilisen jälkeen, jossa hän tarkastelee toiston keinoin lähtökohdan ja maalausprosessin suhdetta valokuvaan pohjautuvassa työskentelyssään. Sarjan jokaisella teoksella on täysin sama lähtökohta, valokuva tienpientareesta. Tämä kuva edustaa itsestäänselvää, toimivaa, ihmisen ehdoilla rakennettua ja hyväksyttyä arkiluontoa.

Veden reitti eilisen jälkeen käsittelee lähiluontoa arjen toistuvuuteen, päivien ja hetkien samankaltaisuuteen paneutuen. Kaikki maalaukset pohjautuvat näkymään Kananojan arkimatkalta. Asioiden katsomisen ja näkemisen ero on tutulla matkalla selvää. Aiheena on tavallisuus: sen turvallisuus, näkymättömyys ja kyseenalaistamattomuus. Tiet ja niiden vierustat merkitsevät valtavaa määrää maanmuokkausta. Kallioita räjäytetään, puita kaadetaan, maata kaivetaan ja veden virtausta ohjataan. Suurin osa maapallon maapinta-alasta on jo ihmisen toimesta muuttunut. Kananojan teoksissa esiintyvä pieni pala maanpintaa edustaa tätä suurempaa ilmiötä.

Kananojan teosten maisemia ei arjessa aina edes ajatella todellisena luontona, vaan se on osa ihmisen käytäntö edellä rakentamaa ympäristöä. Maalauksissa asia kääntyy ympäri – niissä katsoja näkee luonnon, se saa itseisarvoisen merkityksen, ja arkisista ympäristöistä tulee hetkeksi ihannemaisemia. Romantiikan aikana ihminen kuvattiin pieneksi suurten luonnonvoimien äärellä esimerkiksi yksinäisen vuoren huipulla. Kananoja esittää teoksissaan samaa arkisin elementein: ihminen tekee tekojaan hallitakseen, luonto etsii oman uomansa ollen pienenäkin suuri, villi ja arvaamaton.

Toisto tuo rutiinia ja altistaa tylsistymiselle Kananojan paneutuessa pitkäjänteisesti samaan luonnosvalokuvaan. Aihe painuu toissijaiseksi mutta tulee samalla alleviivatuksi. Sarjan teoksissa on jatkuvasti läsnä muutos ja muuttumattomuus. Ne tuovat esille maalausprosessin hallitsemisen ja hallitsemattomuuden, jossa tavoitteena on aina aloittaa alusta.

Sanna Kananoja (s. 1979 Pirkkala) asuu ja työskentelee Oulussa. Hän valmistui Turun Taideakatemiasta kuvataiteilijaksi 2010. Kananojan teoksia on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä. Hän kuuluu Suomen Taidemaalariliittoon sekä Oulun ja Turun taiteilijaseuroihin. Kananojan teoksia on mm. valtion, Turun kaupungin, Oulun taidemuseon, Tyks:in ja Hus:in taidekokoelmissa sekä yksityiskokoelmissa.

”Viiden tunnin matka auton takapenkillä puuduttaa jalkani. Kun olen tarpeeksi vanha, matkustan yksin junalla, kaksi vaihtoa, eväät voipaperiin kiedottuna. Kilometrien päässä luonasi on aina alkukesä, loma, leikki ja retki. Katson mustavalkoisia valokuvia ja kerrot tarinoita niiden haalistuneista hahmoista, maalaat esiin sukupolvien katseita ja toimia. Piirrän siihen loputtomaan paksuun neliönmalliseen lehtiöön kukkia ja tyttöjä. Ne ovat nättejä, mutta haluaisit, että vielä joskus piirtäisin ryppyisen, elämän kaunistaman ihmisen.

Soitan ovikelloa ja odotan hoitajan saapumista. Lukitun oven takana istut tuolissa muiden seurassa ja yksin. Tervehdin ja etsin katseestasi tunnistamisen oivallusta. Valkean huoneesi sängyllä virkistyt kertoessasi vanhemmistasi, kepeästi ja kipeästi. Mutta et aina jaksaisi olla siellä, tässä hetkessä sanot pärjääväsi, pistäväsi merkkejä sinne tänne. Sanoja on vaikea löytää. Seinällä roikkuu lukiossa maalaamani omakuva, kerrot että se esittää sinua.”

Maaria Jokimiehen näyttelyn keskeisenä teemana toimii menneisyyden läsnäolo nykyisyydessä, jota hän on lähestynyt isoäitinsä muistisairauden ja oman nostalgisen kaipuun kautta. Eri tekniikoilla toteutetut teokset kietoutuvat teeman ympärille eri suunnista.

Öljyvärimaalauksissa Jokimies kuvaa pääasiassa isoäitiään omasta perspektiivistään, korostaen omaa läheisen näkökulmaansa ja toisaalta etsien samastumispintaa isoäitiin kuvittelemalla muistisairaan kokemaa todellisuutta. Pienissä vesiväreillä ja musteilla kankaille toteutetuissa maalauksissa Jokimies käsittelee isoäitinsä arkistoa kuvaamalla valokuva-albumien sivuja ja niiden väliin säilöttyjä arkisia muistojälkiä, kuten ruokareseptejä, kuivattuja kukkia ja paperinukkeja. Paperiteoksissa ja guassilla painetuissa puupiirroksissa Jokimies kuvaa itselleen tärkeitä ja kiehtovia esineitä sekä yksityiskohtia lapsuutensa vierailuilta mummolassa.

”Työstäessäni teoksia pohdin muistojen muuntuvuutta ajan kuluessa; uuden tiedon kertyessä muokkaamaan muistojen tulkintaa, tai vanhojen muistojen voimistumista silloin kun aivot eivät enää kykene tuottamaan uusia.”

Maaria Jokimies (s. 1992) on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2022 ja kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista 2016. Hänen maalauksiaan on ollut esillä monissa gallerioissa Suomessa sekä mm. Lahden ja Imatran taidemuseoissa. Jokimiehen teoksia on Tampereen taidemuseon ja Valtioneuvoston kanslian kokoelmissa.

Näyttelyä on tukenut Héléne and Walter Grönqvistin Säätiö.