HAA Galleriassa on esillä Landys Roimolan näyttely Inflorescence 31.8.–24.9.2023.
Tervetuloa avajaisiin keskiviikkona 30.8. klo 17–19!
Kuva: Landys Roimola – Freckles
Landys Roimola: Inflorescence
Taruissa kerta toisensa jälkeen kapinalliset, itsenäiset, seksuaaliset ja patriarkaalista järjestystä vastaan taistelevat naishahmot joutuvat karkotetuiksi, tapetuiksi, noidutuiksi tai taipumaan vallitsevien valtarakenteiden painon alle. Näyttelyn nimikkoteossarja Inflorescence on alttari kapinallisuudelle ja feminismille ja se reflektoi radikaalia muutosta suhteessa maailmaan, luontoon ja uniin. Teoksessa ihmisyys sulautuu osaksi epätodellista luontoa lopulta menettäen merkityksensä. Sarja koostuu yksittäisistä teoksista; kukista, joista jokainen edustaa myyttiä, yhtä kapinallista, jonka kapina elää yhä vahvana. Installaatiossa hiukset ottavat todellisia ja kuviteltuja muotoja kuin nippu reseptoreja, juuria tai terälehtiä.
Landys Roimolan teokset perustuvat havaintoihin yhteiskunnallisista ongelmista, identiteetistä ja ilmastotuhosta. Taiteilijan teoksia on nähty yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla (Mäntän kuvataideviikot, Kiasma URB, Toliman taidemuseo, El Nogal, Eurocine-elokuvafestivaali). Taiteilija kiinnostui identiteetin tutkimisesta taiteen keinoin kuullessaan mahdollisista juuristaan Kolumbian alkuperäisväestöön kuuluvissa Muiscissa ja Taironissa, joille luonto on kaiken hallitsija ja ihmisten on suojeltava luontoa. Taiteilija on vuosia taistellut samojen tarkoitusperien pohjalta tietämättä taustastaan. Nyt taiteilija pohtii, kuinka syvällä DNA:ssamme esiäitiemme elämät ovat. Mitä jos kehomme kantavat muistoja arvoistamme ja tavoitteistamme yhteisönä? Mitä tapahtuu, jos jonkun historia pyyhitään pois? Me olemme tulevaisuuden esiäidit ja on tärkeää olla tietoisia tarinoista, joita jätämme jälkeemme.
Näyttelyssä nähdään myös Roimolan teossarja Lado Animal, joka syntyi taiteilijan matkalla Kolumbiaan, josta hänet on Suomeen aikanaan adoptoitu. Lado Animalin (2023) inspiroineissa unissa taiteilijan kynnet terävöityvät, hänen silmänsä tummenevat ja hän näkee pimeässä paremmin kuin ikinä ennen. Hänen kuulonsa tarkentuu ja hän pystyy hengittämään veden alla. Mutta tällä kaikella oli hintansa, kodin seinät alkavat tukehduttaa häntä eikä sisäilma enää täytä hänen keuhkojaan. Ratkaisuna taiteilija tuhoaa koko kotinsa. Design, muoti ja ylellisyys menettävät merkityksensä, kuinka hän voisi jäädä, jos veri vetää muualle? Minne mennä, kun on aina kahlittu ihmisen hahmoon? Välissä oleminen on aina ollut taiteilijan kohtalo, sillä hän ei ole koskaan tuntenut kuuluvansa täysin minnekään, sopivansa mihinkään muottiin. Ainoa vaihtoehto on siten syleillä molempia puolia, juhlia sitä, että meillä on useampi kuin yksi elämä elettävänä. Veri hänen kehossaan kiertää nopeammin joka päivä, eikä hänellä ole muuta vaihtoehtoa kuin seurata.
Näyttelytilaa valtaa myös yhdeksäs versio installaatiosta Floor Is Lava. Vuodesta 2018 lähtien taiteilija on kanavoinut kasvavaa ahdistustaan ilmastonmuutoksesta, massasukupuutosta, tulevaisuuden epävarmuudesta ja voimattomuudestaan Floor is Lava -sarjan muodossa. Taideteos tiivistää tunteet aaltoilevaksi mustaksi massaksi, joka pakottaa katsojan pysähtymään katsomaan. Floor is Lava jatkaa kasvuaan niin kauan kuin ihmiskunnan aiheuttama tuho jatkuu.
Näyttely on osa laajempaa hanketta, joka on omistettu adoptoiduille, kulttuuristaan irrotetuille, yksinäisille ja eksyneille. Taiteen keinoin kuviteltu historia ja jatkumo antavat luvan päättää myös omasta tulevaisuudesta. Fokus on siirtynyt biologisesta menneisyydestä yleismaailmallisempaan kysymykseen siitä, kuinka luoda representaatiota ja identiteetti juurettomille. Lisäksi keskustelu ilmastosta ja luontosuhteesta on kiireellinen erityisesti Etelä-Amerikassa, jossa luontokato kiihtyy ja ympäristönsuojelu on valitettavan vähäistä. Kolumbia on biodiversiteetiltään maailman rikkain maa, mutta metsä- ja lajikato on ollut pitkään hälyttävällä tasolla.